Kohta Mökille

 

Kesän odotettu avaus kohtapuoliin
Toki muutakin voi tehdä mutta kun on kesämökki rasitteena niin sen kunnossapito on, kuitenkin, motivoivaa koska se pitää, ainakin jossain määrin, sen arvoa yllä. Saunaa olen remontoinut ja laittanut uuden kiukaan ja kuumavesipadan uuteen paikkaan viemästä tilaa, kuistia on kunnostettu, aitta oiottu ja maalattu sekä katto tehty uusiksi. Laiturin uusin ja tein siitä samalla oleskelupaikan pöytäryhmineen. Liiterin/vajan/huussin katto paikattu. (Jossain vaiheessa katto vaihtuu uuteen.) Huussi on nyt kompostoiva ja kokolailla hajuton. Venettä pitää hieman fiksata ja pestä. Pitäähän päästä uistelemaan ja laskemaan pyydyksiä vesistöön. Haukea saa ihan laituriltakin uistimella. Pari puuta on kaadettu tontilta koska ne aiheuttivat vaaraa muille rakenteille huonon kuntonsa vuoksi. Klapihommia tiedossa.

Komposti
Taannoin vietiin ei-eläin ja ei-kasviperäiset jätteet kylän jätekeräykseen. (Muovit, maalipurkinjämät sekä tyhjät spraypullot ja jopa joitakin metalleja, ym.) Samalla menivät myös orgaaniset jätteet samaan sotkuun. Nyt orgaaniset käsitellään, ulosteita myöden, kompostorilla. "Peräsintuotteet" käsittelee esikompoistoiva huussinistuimen karuselli johon laitetaan jonkinlaista kemikaalia, kiihotinta. (Tosin urea eritellään kiinteämmästä kansantuotteesta. Sen käsittelystä en ole löytänyt erityisempiä ohjeita. Ymmärrän että se ei ole helposti kompostoitavissa. Laskenko jokeen? Sinne ne kalatkin pissivät.) Karusellin jälkeen varsinainen kompostori. Mielenkiintoista nähdä kuinka prosessi etenee. Kauppias myy kompostoriin tarvittavia aineita kemikaaleista kaikenlaisiin "ilmaaviin" rouheisiin asti. Tontilta löytyy, pikkuvaivalla ja haravoimalla, ylivuotisia neulasia, pieniä oksia ja puiden lehtiä ja puupurua ja ruohoa jotka voi laittaa kompostia kohentamaan. Muutenkin ne mätäneisivät. Teen kokeita...

Aitta ja makuuhuone
Aitassa on asialliset vierasvuoteet, sterolaitteet, oven suljinmekanismi ja säppi neitien siveyden vaalimiseksi, mikäli sellainen on tarpeellista, tuohitorvi ja säilytystilat mutta ei kondomiautomaattia. Päärakennuksen makuukamarissa on uudehko parivuode. Muutenkin on kohteita modernisoitu nykyaikaisemmiksi mutta siten että vanha tunnelma säilyy. Tosin putkiradio ei enää toimi...

Yhteydet
Muutama vuosi sitten laittoivat puhelinmaston lähistölle niin nyt kuuluu ja näkyy. Taannoin olimme jossain määrin mediakatveessa. Sähköyhteys on nyt vedetty kaapelina maan alle joten päärakennuksen seinään tulee myös voimavirta. Onnistuu, esimerkiksi, hitsaustyöt ja järeämpinen koneiden käyttö vaivattomasti.

Kasvimaa
Yksi kituva marjapensas. Maaperä on hyvin kivistä hiesua jonka päällä hapan kunttakerros ja alla kiviä ja hiesua. Jos haluaisi viljellä niin joko erillisessä laatikossa tai hankkia hyvin suuri määrä multaa ja kalkkia että saa maaperän jossain määrin tuottamaan. Rinnetontilla ole muuta tasaista kuin parkkipaikka eikä sekään kovin tasainen.

Pakolliset
Isoin homma keväällä on vetää vesijohto järveen ja asentaa pumppu paikoilleen. Syksyisin toisinpäin. Lakia on muutettu siten että jos ei ole jätevesien keräyskaivoa josta jäteliemi noudettaisiin säiliöautolla asianmukaisella tavalla, ei vesi saa tulla keittiöön asti kuin kantamalla. Siksi hana on nyt kuistin reunalla. Kantovesi myös saunaan. Vedenkanto ei sinänsä ole kummoinen homma: kuistin laidasta käyttövesi saunaan ja tiskipöydän kulmalle. Juomavesi Salen seinästä. (Kantovesi lapsuudessanikin oli kotipaikassani ja monessa muussa taloudessa. Kantohomma myös laskille eli sille osalla kosteista jätteistä kuten kalanperkeet, ruoantähteet sekä pilaantuneet ravintoaineet. Jätevedet kannettiin myös ulos kunnes viemäri tuli käyttöön. Siihen ollaan, näköjään, taas menossa takaisin. Mutta luonto pelastuu.) Vesi pumpataan siksi että Mökki on aika paljon korkeammalla kuin järven ranta. Olisi vaimolla pitkät portaat ja kurkotteleminen järvestä vettä ämpärillä kannettavaksi. Löytyisi kyllä ämmänlänget. Kuvaava nimi vedenkanto ym. laitteelle. Sillä helposti kukee neljäkymmentä litraa nestettä. Kuvassa näkyy vesijohdon pohjaventtiiliin kannatinpänikkä lillumassa vesistössä.

Mitä kesämökin ylläpito tarvitsee
Pakettiauton. Sillä kulkee työvälineet ja muut tarpeet sillä kaikkia koneita ja materiaaleja ei voi säilyttää talven yli mökillä ja saattaa niitä tarvita muuallakin. Nyt on jo auton perä varsin täynnä kamaa sidotuna. Alussa kuljimme henkilöautolla mutta se aiheutti sen että kaikkea ei voinut kuljettaa ja mökin syrjäisestä sijainnista johtuen pelkkä lähikauppareissu oli jo monenkymmennen kilometrin kieppi saati lähteä lähimpään rautakauppaan josta tulee pitkästi yli sadan kilometrin matka edestakaisin. Kaupunkireissu on jo ylellisyyttä.

Rakennusentisöintiä ja pienpetojen karsintaa
Vanha aitta tarvitsi oikaisua. Sain sukulaisapua aiheeseen. Homma onnistui. Nyt on toinen ongelma: jokin muurahaislaji on valloittanut takaseinän alahirren. Osa siitä on jo pölynä. Termiittejä eivät liene mutta siksi niitä nimitän sillä kaikertavat hirteen reikiä ja muuttavat sitä puupölyksi. Pyrin ainakin hidastamaan toimintaansa. Olisko terva, Raid, kaksitahtibensiini, piki vai mikä avuksi? Tuli olisi varma mutta aitasta olisi vielä aitaksi jos saan termiitit muuttaman hevonkuuseen.

Työkaluja
Niitä pitää olla monennäköisiä. Sahalla, vasaralla, puukolla, kirveellä, pakillisella käsityökaluja ja lapiolla saa jo aikaiseksi kaikenlaista mutta jos pitää tehdä kunnostuksia pitää ostaa puutavaraa, maalia, uretaani- ja ikkunakittiä, pakkelia, jne. rakennustarpeita ja niillekin omat kalunsa. On tarvittu tikkaita, sirkkeliä, hitsauskonetta, iskuporakonetta, porakonetta/ruuvinväännintä, hitsauskonetta, rautakankea, taljaa, tunkkia, sutia ja pensseliä sekä paljon tarveaineita sementistä hiekkaan, sepeliin ja ruostumattomaan teräkseen asti. Sekä sähkömiestä. Se onkin harvoja toimia mitä en suostu tekemään. Ai niin: nuohoojakin pitää kutsua muutaman vuoden välein. Seminologi lie harvinaisin tarve.

Muuten vain tontilla käyneistä
On käynyt lentokoneasentaja, autonasentaja, lentokonemekaanikko, avaruusalusasentaja, eu-poliitikko, koneasentaja, sorvari, porari, kalastaja, lihamestari, ravintoloitsija, urkujenpolkija, maanviljelijöitä, kuorma-autoilija, ompelija, taiteilijoita, vuokralaisia maailmalta, insinöörejä, teknikkoja, tohtori, veli vaimoineen, motoristeja useampi, naapureita, eukon sukulaisia, eläkeläisiä, erilaisia elikoita ja anoppi sekä taksi ja laiturille paskovia lokkeja. Kesä - elokuiden tietämillä lie vilskettä ajoittain. Pappi ei ole poikennut. Eikä murtomies. Tosin en tiedä tämän hetkistä tilannetta heidän osaltaan.

Järveltä päin katsellen jäidenlähdön jälkeen.

Taustan metsä
En tiedä metsän omistajaa mutta sen tiedän että se on jo kasvanut yli sen mikä on, normaalisti, saanut metsänomistajan tekemään avohakkuun. Se toimi saattaa muuttaa merkittävästi alueen mikroilmastoa. Nyt tyypillinen ilmiö on ollut että illaksi tyyntyvällä suvisäällä, auringon mailleen laskettua, alkaa metsäiseltä ylärinteeltä valua varsin viileää ilmaa. Varsin miellyttävää sillä usein on ollut rantoossa varsin helteistä kesä - elokuun aikoihin ja joskus vielä syyskuun alussakin. Ei tarvitse hikoilla nukkuessa. Akkunoissa hyttysverkot niin ilma vaihtuu sisälläkin. Suon tuoksua toisinaan unilääkkeeksi.

Keväin ja syksyin
Syksyllä kaikki tyhjennetään ja viedään pois mennessä. Keväällä samat kamat tuodaan mukana. Vain huonekalut ja jotain rääsyjä sekä matkaradio päivystävät talven ajan. Sähkö on katkaistu.

Kamat
Yleensä hitsauskoneesta alkaen. Puhtaita petivaatteita, jiirisirkkeli, ruuvinväännin, veneen akku ja moottori, taloustavaroita, pakillinen työkaluja, moottorisaha, talja, vettä, ruokavaroja, vanhoja vaatteita ja jalkineita loppukäyttöön, tukevat vaelluskengät, ideoita ja reipasta mökkeilymieltä.

Mitä jatkossa
Itse olen suunnitellut aurinkopaneeleja asentavani katolle mutta asian kannatus on vähentynyt kun sähköntoimittaja veti maakaapelin tontin kulmalle. Oikeastaan muuta, välitöntä tarvetta, ei juuri ole mielessä. Toki kaverit, nokisutari, naapurit, sukulaiset ja muutkin kulkijat otetaan vastaan ja, ainakin, kahvitetaan. Grilli tai nuotio laitetaan tulille ja sauna lämpiää jos pidempää aittamajoitusta joku kaipaa.

Otanko läppärin mukaan
Saattaa olla hyväksi että ainoat tiedonvälittimet ovat Rouvan älypuhelin, oma peruspuhelin sekä radio. Teeveen hankintaa mökille ei tällä tiedolla edes suunnitella. Ikkunasta näkyy riittävästi ohjelmaa. Ainakin keväisin kun eri elikot tekevät temppujaan järvellä ja sen rannoilla, majavat puuhaavat patojaan, haukia ja muita kaloja voi uistella tai vain pötköttää rantaterassilla jouten. Jos ei ole jotain korjattavaa tai keksii tehdä jotain "uudistuksia". Nettiyhteys, nykyisin, toimii kokolailla vakaasti. Muutama vuosi sitten ei aina tai kenttä oli heikko ja pätki. Lähelle tuli tukiasema niin on vakaa yhteys. Lankapuhelinverkkoa alueella ei ole ihan liki. Lähinaapuriin lankapuhelimeen, piti matkustaa reilun kilometrin verran jos oli välttämätön tarve. Nyt puhelinlinjatkin on purettu.

Mitä otan mukaan
Kamera on matkassa melko varmaan. Työkalut mainitsin jo aiemmin. Ainoa, liki elinikäinen, harrastukseni on valokuvaus moottoripyöräilyn ohella. Puhelin tuli mainittua sillä kaukana palveluista se on myös turvallisuusväline jos jotain odottamatonta sattuu. Tällä lyhyellä kevätreissulla en ota moottoripyörää matkaan mutta kesällä kun tulemme pidemmäksi aikaa ajelen sinne ja takaisin ja käynen sen seudun mp-tapahtumissa ja nähtävyyksiä sekä kokemuksia keräämässä. Molemmat Karjalat ovat liki ja monta kohdetta on niissä käymättä ja tuttuja tapaamatta. Tai sitten ajelen vain hurua ja osun jonnekin jos niin sattuu käymään. Ei ajelulla, välttämättä, tarvitse mitään kohdetta olla.

Kevään rengaskatsastus

 

Toimia tiedossa
Takarengas on puolipitoinen tai hieman paree. Sillä ajelen tämän suven jos kuntoa riittää. Etukumi on kulunut vasemmalta sivultaan melkein kulutusmerkkeihin asti. Keskellä on pintaa ihan hyvin. Mutta kulunein kohta ratkaisee. Uusi etukumi on ostettuna. Nyt hieman urheilullisempi Pirelli. Ostin syksyn poistomyynnistä alle satasella ja laitoin muovipussiin. Lähiaikoina tapahtunee rengastyövaihe. 

Pirellin kestosta arvio
Sporttinen kumi. Ei kovin syvä kuvio sekä pehmeää kumia joka kuluu nopeaan. Uskoisin että nätillä ajolla se kestää etukumina koko kesän ajot. Alla vielä oleva Touring-Metzeler on tehnyt töitä jo kaksi suvea ja nyt se alkaa olla vainaa kuten alla kuvasta näkyy. Pirellistä laitan kuvan jutun perään ja seurannan kun joudan kykenemään.

 

Renkaan oikealla puolella ja keskellä on kulutuspintaa vielä reilusti. Vasemmalla kulumaa liki kulutusmerkkeihin asti. (Vasen on kuvassa oikealla.)

 

Ajan vielä yhden reissun

Sitten etukumi vaihtuu uuteen. Tuskin kestää enää viittäkään sataa kilometriä. Jää nähtäväksi kestääkö urheilullinen Pirelli alla koko kesää. Asfaltti on vielä karkeaa talven jäljiltä joten mitäpä sille syöttää uutta kumia ihan heti. Nastakumien syömä tie siliää kunhan päivälämpötilat kohoavat.

 

Renkaat kuluvat toispuoleisesti

Usein ensin sivuilta. Aina vasemmalta enemmän. Syitä ovat tien kaltevuus sillä asfalttiteillä tien keskiosa on korkeammalla kuin reunat. Toinen lienee kiertoliittymät kun niissä kallistaa pyörää on tietä vasten vasen puoli. Osasyyllinen on myös oikeanpuolinen liikenne. Ruotsissa oli ennen vasemmanpuoleinen liikenne. Tornion ja Haaparannan välissä oli erikoinen risteys jossa vaihdettiin puolta. Oikean puolinen liikenne on Venäjän (N-liiton.) peruja kuten moni muukin asia kuten ratojemme raideleveys. Sekä monet lainasanat.

 

Takarengas on palvellut jo toista kesää ja jatkaa ainakin tämän suven jos ei muuta satu.

 

Viides takarengas

Pyörän alkuperäinen takarengas kesti toukokuulta heinäkuulle. Sitten se oli finaalissa. Laitettiin uusi samanlainen alle. Maksoi hieman yli 300€. Sillä meni se kesä loppuun ja seuraavana suvena laitatin auton renkaan alle. Sen hinta oli allelaittoineen noin 50€. Melkoinen hinnanero. Rengasfirma myi kumin ja laittoi vanteelle. Piti oikein käskea sillä rengasasentaja sanoi että auton rengas ei sovi moottoripyörän vanteelle. Ei kaikki koot. Mutta tämä koko käy. Ajolleen asiaa ei juuri huomaa. Kunhan paineet sai säädettyä kohdalleen. Paine on pitkälti rengaskohtainen mallista ja merkistä riippuen. Kuvan renkaassa noin 2,4 baaria. Oikea paine löytyy kokeilemalla kaartamalla eri nopeuksia jyrkkiinkin mutkiin. Ei saa vaappua eikä pistää hantiin kallistamisessa. Renkaissa on siis eroa rakenteellisesti ja se vaikuttaa ilmanpaineeseen, ajettavuuteen sekä jonkin verran mukavuuteen. Muutenhan pyörässä on esimerkillinen jousitus ja sen vaimennus. Säätöjä on. Keulassa astetta ohuempi öljy mitä ohjeissa esitetään koska ajo on suurelta osin huomattavasti viileämmässä ilmastossa kuin valmistusmaassaan on ajateltu.

 

Hyväksyntä

Tiesin jo viranomaisten luokse mennessäni että auton rengas prätkässä on lain suhteen ookoo. Mutta eräiden viranomaisten mielestä ei. Poliisi on pari kertaa yrittänyt sakottaa mutta olen ehdottanut että jos, kuitenkin, katsotaan Trafin tiedostoista miten asia on. Katsottu on. Päänpuistelulla olen selvinnyt. Rengaskoon ja -tyypin olen kirjauttanut Trafin tiedostoihin. Se maksoi muutaman kympin. Ei tarvitse riskeerata että siitä joutuisi tienvarressa riitelemään saati saamaan ansiottomia sakkoja. Suosittelen muillekin jos vanteessa vain on leveyttä. Ei toki urheilullisiin pyöriin. Auton kumissa on hyvä pito. Kumiseos on pehmeää.

 

On väitetty

On kuulunut mainintoja että autonrenkaalla ei voi kallistaa. Viimeksi eilen ajelin pikkuteitä ja väistelin routaläpiä ja jonkin verran ripeästi joitain mutkia kallistelin. Mitään outoa en ole huomannut eikä rengas ole noussut kulmalleen kaarteessa vaikka niin olen saanut kuulla sanottavan. Itse en ole ollut katsomassa miten rengas kaarteessa toimii mutta muutama ajokaveri on katsonut asiaa ajon aikana ja kertoivat että kulutuspinta on tiessä kaarteessakin. Renkaan leveys on 205 millimetriä. Sopii 200 mm:n vanteelle moitteitta. Myös 190-leveys passaa. Korkeus hieman vastaavaa mp-kumia matalampi. Olen huomannut että auton renkaan käyttö moottoripyörissä on kasvamaan päin. Takana. Moni pyörääni koeajanut ei ole asiaa huomioinut mitenkään enkä ole kailille kertonut. Yhdelle kerroin, koeajon jälkeen. Hän syytti minua henkensä vaarantamisesta. Vaan itse hän pyysi koeajoa.

 

Lyhyempikehäisen renkaan hyöty

Pyörän moottori on suunniteltu maassa jossa ajetaan moottoriteillä kovaa. Ulkonäkö on Amerikassa suunnitelua. Alkuperäisrengastuksella ajo kärsi siitä että kuutosvaihdetta ei voinut, kunnolla, käyttää edes kotimaisilla moottoriteillä. Nyt voi kuutosen laittaa jos satasen vauhdissa kun on matalampi ja lyhytkehäisempi takarengas. Välitys on nyt hyvä ajeluun normiteillä. Vedättäminen liian isolla vaihteella rassaa voimansiirtoa: kytkimessä, hammaspyörissä ja kardaanissa tapahtuu tällöin iskukuormitusta joka on kuluttavaa. Tyypillisesti ajan siten ja sillä vaihteella että, nopeudesta riippumatta, moottori käy yli 3000 kierrosta minuutissa. Silloin ei tapahdu vahingottavaa iskukuormitusta. Toki, kuulee ja näkee, että kaupunkiajossa ajetaan isolla vaihteella kone harvakseen paukuttaen koska se on tyylikästä ja kertoo moottorin suuresta vääntömomentista. Jne. muuta itsetehostusta.

 

Negatiivista auton renkaasta

Koska se on profiililtaan matalampi ovat kallistusvarat vähäisemmät. Tosin en ole saanut "rautaa asfalttiin" kuin vahingossa. Se ei ole rajoittanut ajamistani. Per kesä tulee tällä pyörällä ajetuksi noin 10000 kilometriä eli ei paljon mitään verrattuna kymmenen vuoden takaisiin ajomääriin. Tuli yli kolmekymmetätuhatta km. vuoteen. Ikääntyminen, runsas mökkeily, automatkailu, muut harrastukset ja laiskuus ovat vähentäneet vuotuisesta mp-ajomäärästäni noin puolet aluksi. Trendi vaikuttaa jatkuvan. Toki ikä ja sen myötä tulleet sairaudet voivat vaikuttaa yllättävästikin ajomääriin. Tosin nyt on hyvät tropit. Yöllä nukun ja päivällä valvon. Enimmäkseen

Positiivista

Eläkeläisellä on paljon vapaa-aikaa mutta myös vähemmän käyttövarantoja kuin työhistorian aikana oli. Auton renkaan käyttö on myös säästökohde: 250€ halvemman renkaan hinnalla ja sen moninkertaisella kestolla, alkuperäisrenkaaseen verrattuna, säästän polttoaineen hankintaan useita satasia per suvi. Tai muuhun turhuuteen.

 

Lisää kilometrejä kertynee kunhan säät lämpenevät.

Ajokauden pidempi avausajelu

 

Suoritusväline
Tällä kertaa California 1400 GTS. Ennen puoltapäivää lähdin Tampereelta Ylöjärvelle. Kävin Kerhollani hakemassa eräitä tarpeita ja pikaisilla kahveilla Kauppakeskus Elossa antoisassa aulakahviossa. Siitä lähdin Kurun suuntaan. (Ajoin jo aiemmin pikkulenkin mutta vain siksi että tekemäni keväinen käyttöönottohuoltoni oli todettava relevantiksi eli pyörä ja kaikki sen monet toiminnot ovat hyvässä ajokunnossa.)

Matkan vaivat ja huiput
Kyrönlahden St1:llä tankkaus. Tie on hyväkuntoinen Kurusta Virroillekin. Käännyin sieltä, pysähtymättä, Parkanon suuntaan. Sain idean ajaa Kihniöltä Itä-Aureeseen. Se tie on surkea mutta ajettavissa. Pitkät välit korpea mutta myös viljelysaukeita ja vuolaita vesistöjä. Jos olisi halunnut metsään mennä niin pikkujoissa on koskia ja putouksia. Saavuttuani erittäin hyväkuntoiselle Kuru - Parkano tielle kääntyen länteen päin eli oikealle. Väistin kaurista joka tietä ylitti. Pysähdyin kohta Aurettareen. Paikan isäntä oli paikalla ja hänen kanssaan katseltiin ajoneuvokokoelmiaan kuten autoja ja moottoripyöriä. Erityisesti autoja on runsaasti eri vuosikymmeniltä eri kuntoisina. Paikasta ei voi erehtyä. Varsin suositun kahvion ohella, peremmällä rakennuskompleksia, on erikseen isohko, ainakin paikalliseen väestöön nähden, asiallisen oloinen ravintolasali mielenkiintoisine sisustuksineen.  Motoristi- ja ikä- sekä itäautohenkinen. Sinnepä, jonain kesäiltana, haluaisin viettämään laatuaikaa. Pitää Rouvalta kysyä kyytiä tai, suvemmalla itse, ottaa teltta matkaan tai olla raittiina. Ei tullut kysyttyä onko lähistöllä yösijamahdollisuutta. (Myöhemmin selvisi että on, ihan kävelymatkan päässä.) Ensisijaisesti maksullista niin ei tule sanomista kun on kuitti näyttää että missä sitä on tullut oltua. Retkeilijöille voin suositella Seitsemisessä taivaltamista. Sieltä on polkuyhteys myös Helvettiin Ruovedelle. Helvetinkolu on hyvin reippaan kävelymatkan päässä em. ravintolasta. Motoristeja saattaa suosia se että Helvettiin menee asfalttitie Ruovesi - Virrat väliltä 66-tieltä.

Jatkuu pikku tekniikkaosiolla. Sen jälkeen jatkuu matka.

Kone kävi viileänä
Jäähdytys plus kuuden asteen lämmössä oli liian tehokas. Moottoriöljyn lämpötila ei tahtonut nousta yli sadan asteen vaikka kuinka ajoi. Lainasin em. ravintolan henkilökunnalta mustaa ilmastointiteippiä ja teippasin jäähdyttimen säleikön kokonaan umpeen. Lämpö nousi jo yli 120 asteen joten voitelun voi sanoa olevan jo tyydyttävää vaikkakin vieläkin lämpö jäi hiukan matalaksi. Samalla polttoaineen kulutus laski hieman. Vähempi polttoaine nostaa myös käyntilämpötilaa. Pyörässä on lambda-anturit ja näyttö ohjaustangossa molemmille kanaville. Siitä voi seurata ajonaikaista ilma-polttoaineseoksen tilaa eli palotapahtuman tehokkuutta. Kohtuullinen öljyn lämpötila:

Kohtuullinen moottoriöljyn lämpötila. Öljynjäähdytin on tukittu 90 prosenttisesti näillä loppukevään säillä.

Lämpötilan suhteen
Olen, valitettavasti, huomannut että sata astetta on monelle jo kuumaa. Se on, kuitenkin vasta vain veden kiehumispiste tietyssä ilmanpaineessa. Öljyjäähdytteisessä koneessa asialla ei ole yhtymäkohtaa sillä öljyillä on, laadusta ja tyypistä riippuen, monia eri lämpötila-alueita missä kyseiset öljyt toimivat parhaiten. Tässä on näin ja sietää vielä useita kymmeniä asteita kuumempaa lämpötilaa. Toki suuri kuumuus heikentää öljyn ominaisuuksia hiljalleen. Pitkät molekyyliketjut pilkkoutuvat suuressa kuumuudessa nopeasti. Siksi öljy vaihdetaan aika-ajoin. Toinen syy vaihtoon on se että öljyyn kertyy muita ainesosia. Noki ei ole niistä ikävin. Nykyään alkaa olemaan öljyä joka kestää koko laitteen käyttöiän. Mutta niin se on aina tehnyt jos asia on vain öljyn varassa...

Veden kiehumispisteen ylittäminen
Siitä on vain hyötyä sillä silloin öljyyn seonnut vesi haihtuu luonnollisella tavalla pois. Höyryn tilavuus on moninkertainen veden tilavuuteen nähden. Siksi se pyrkii pois huohotusjärjestelmän kautta rivakasti. Näennäisesti tämä vähentää öljyn määrää. Yleensä öljy kuluu muutoin kuin vähenemällä. Jos öljy vähenee nopeasti niin voi epäillä vikaa tai vuotoa. Veden ikävä ominaisuus on olla öljyä painavampaa. Märkäsumppukoneissa, Guzzeissa tyypillinen ratkaisu, vesi painuu moottorin viileimpään paikkaan öljyä painavampana eli öljypohjan pohjalle. Se ei sieltä helposti poistu jos ajellaan vain körököröä. Kone ja öljy pitää ajaa kuumaksi silloin tällöin niin että vesi kiehuu. Vesijäähdytteisiä tämä ohje ei koske.

Mistä vesi kertyy
Pyörän säilyttäminen on yksi rakaisuista. Jos säilytetään ulkona niin lämpötilan ja ilmankosteuden vaihtelut tiivistävät kylmän moottorin sisäpinnoille vettä. Se ei tapahdu hetkessä mutta pitkähköt seisontajaksot sitä tekevät. Eikä siihen vaikuta onko pyörä huputettu tai ei. Sadevesi harvoin on haitaksi mutta em. lämpötilamuutokset aiheuttavat tiivistymisilmiön moottorin sisäpinnoille. Moottori ei ole suljettu järjestelmä. Autokatos on hieman parempi mesta mutta lämmitetty autotalli on parhautta. Toisaalta, kuten eräät tuttuni tekevät, eli vaihtavat pyöränsä uuteen parin - kolmen vuoden välein, eivät hittojakaan välitä näistä asioista. Muiden murhe.

Nokeaminen
Myös öljyyn sekoittuva, männän ohi puhaltuva, palamistuote nimeltä noki, mustuttaa öljyn melko nopeasti. Se on hyvä viite siitä millainen on sylinterien tiivistys eli männärenkaiden ja venttiilinojaimien kunto. Jos öljy on vielä muutaman tuhannen ajokilometrin jälkeen jokseenkin läpikuultavaa ovat männänrenkaat hyvässä kunnossa. Pääosa öljyn seassa ilmenevästä noesta kulkee männänrenkaiden ohi öljyn sekaan. Noki sinällään ei ole vaarallista sillä se on liukaste eikä pilaa öljyä kovasti kuten vesi voi tehdä. Noki on hankalaa myös pakoputkistossa sillä jos sitä, esimerkiksi liian rikkaan seoksen vuoksi tai moottorin käynti liian kylmänä joka rikastaa seosta, aiheuttaa lambda-anturien nokeentumista jolloin niiden toiminta häiriintyy ja järjestelmä ei pysty säätämään seosta oikein ja ollaan karstautumiskierteessä.

Sytytystulppien väri
Viitaten seoksen muodostumiseen on sillä vaikutus sytytystulppiin. Tulppien väriä voi valvoa suhteellisen helposti ottamalla tulpan pois ja silmällä katsomalla miltä näyttää. Pahin on tumma tulppa joka on mustankiiltävä. Se kertoo että mäntien, imuventtiilien tai männärenkaiden tiiveys on hyvin huono. Myös sylinterissä voi olla vaurioita. Moottori ei tuota tehoa ja käynti huonoa. Karstainen tulppa on myös tyypillinen jos seos on liian rikas eli bensiiniin ja hapen suhde palatapahtumassa on väärä. Karstaisuutta syntyy myös lievästä öljyn pääsystä palotilaan. Päinvastaisessa tapauksessa eli ajaminen liian laihalla seoksella jossa ilmaa on liikaa polttoainemäärään nähden on myös tyypillinen vaiva. Se aiheuttaa kovaa kuumuutta palotilassa, pahimillaan sulattaa männän tai pakoventtiilin puhki. Ei ole harvinaista. Venttiilivaivoja tulee vastaan sillointällöin. Mäntävaurioita harvemmin. Että vaivojen aiheuttajasta ei ole aina hetikään selvyyttä on analogiaohjatuissa moottoreissa tyypillistä. Mutta kyllä se syy aina on löytynyt. Joko sytytyksenajoituksesta, polttoaine-ilmaseoksen väärästä säädöstä tai viasta kuten huonosta ilmansuodattimesta, ilmavuodosta tai vain polttoainesuodattimen, tms. tukoksesta. Myös moottorivauriosta joka on em. vaivojen "tuotos". Digitaalipuolella ei varsinaisia säätövirheitä ole mutta se mikä vielä on analogiaa näissäkin niin ilmansuodatin, äänenvaimentimien kunto, läppärunkojen balanssi, ja muutama muukin pikkusäätö. Monissa uusissa malleissa on siirrytty sylinterikohtaisista läppärungoista yhteen yhteiseen läppään. Tällöin ei ilmansaannin eroa sylintereiden välille isommin synny.

Mittauspiste
Tässä pyörässä se on jäähdytysöljykierron lopussa jossa öljy siirtyy matalapainepumpun avustamana jäähdyttimeen. Korkeapaineisen voitelupumpun öljyn lämpötilaa on hankalampi mitata sillä ei ole oikein selkeää kohdetta mistä mitata sillä sen piirin öljykanavat ovat koneen sisäisiä. Siellä lämpökuormitus on korkeampi.

Paluu ajotapahtumaan.

Kolmostie on tylsä ja hidas
Parkanosta käännyin Tampereen suuntaan mutta lyhyesti sillä kohta käännyin vasemmalle Tevaniemelle mutkatietä kulkemaan. 

Ajosää
Erinomainen: tasaisen pilvistä, tyyntä ja lämpötila maltillinen kuusi astetta plussalla. Mikäpä oli ajella. Vielä oli, paikoitellen, talven jäljiltä hiekkaa joissain kohdin asfaltilla. Muuta liikennettä varsin vähän näin päiväsaikaan paitsi Parkanosta pätkän matkaa Tampereelle päin oli vastaantulijoita runsaasti ja raskasta liikennettä. Menosuuntaani ei ollut ihmeemmin esteitä.

Maalla on mukavaa
Avaraa maalaismaisemaa ja kyliä pitkin matkaa. Pysähdyin, pikaisesti, huoltoasemalle Luhalahteen. Horasin kahveet pahvimukista ja ostin pullon Bräkleeniä. Jatkoin taivalta Viljakkalaan. Yksi suosikkiravintola-kahvioistani on vaihtanut omistajaa ulkomaaeläviin enkä oikein sinne sopeutunut eikä tarjoilijattarena ollut enää sitä pitkäsääristä ja piukkapöksyistä blondia silmäniloksi joten jatkoin Ylöjärven suuntaan tuttua baanaa. Ihan rajoitusten mukaan. Tuttavia on asunut ja jotkin, vielä hengissä olevat ja töissä käyvät, asuvat reitin varrella mutta en ryhtynyt vierailuille koska tuskin ketään olisi ollut kotosalla vielä siihen aikaan iltapäivästä.

Kyrösjärveä Inkulasta länteen. Ajo- ja maisemasää erinomainen. Tyyntä eikä aurinko kiusannut.

 

 Inkulan vanha kaarisilta kuvattuna uudelta sillalta itäänpäin.

 

Rakennustekninen suojelukohde. Nykyaikakin on päässyt romun nimissä kuvaan.

 

Kevyt liikenne

Kulkee vanhan sillan kautta. Ei hullumpi oikoreitti. Muitakin kaarisiltoja Pirkanmaalta löytyy. Tässä yksi isoimmista. Eilen kävin tallustelemassa.

Tie päättyy Ylöjärvelle
Lähelle Verstastani. Ei ollut nyt sinne asiaa vaan siirryin Kerholleni höpöttämään päivän asioista motoristikavereiden seuraksi. Katselimme myös, isolta näytöltä, opettavaisia kuvauksia miten ajoneuvoilla voi liikkua poikkeavissa olosuhteissa. Muutenhan se oli normaalia jaskanpauhantaa ja kellokin näytti, höpinöitten jälkeen, jo kahdeksaa illalla niin teki jo suihkuun mieli.

Sivuaskel
Toki koukkasin naapurikylän pubiin yhdelle. Yksi tuttu juttukaverikin löytyi ja siinä se tuopillinen haihtui alle puolen tunnin. Enempää ei kärsi sillä se olisi tieliikennelain vastaista ja hyvin tuomittavaa. Olen samaa mieltä tieliikennelain suhteen. Jokin raja pitää olla. On eri asia mitä on jääkaapissa kotona tai mökillä. Polkupyörä on myös kätevä peli jos on tarve reippailla ja poikkeilla seudun anniskelukohteissa. Saa motivoitua liikuntaa.

Seuraava ajelu
Myös lähiseutua sillä Teiskon kautta kulkeva, kapeahko ja päällystetty tie vie 66:lle ja siitä kahvittelemaan Ruoveden vilkkaaseen laivarantaan. Siitä kirkon kohdalta käännytään. Satamassa on sekä anniskelupaikkoja että ruokaravintola sekä yleiset vessat. Jos haluaa niin pääsee höyrylaivalla joko Tampereelle tai Virroille. Toki Murole on, koukaten Jäminkipohjan kiertäen Kekkosen kautta, matkalla etelään ja sinne vievät motoristiystävälliset maalaistiet kolmelta suunnalta Kuten Kuru - Ruovesi -tieltä ja Teiskon puolelta Kapeen kautta sekä mita mutkateitä. Virroilta pohjoiseen aukeaa useita enemmän tai vähemmän mutkaisia ajoreittejä Etelä-Pohjanmaalle ja Keski-Suomen suuntaan. Toki Virrat - Alavus -väli on tylsä reitti ja jatkuu tylsänä jos ei koukkaan idemmäksi. Tasaista ja suoraa. Ei ole kiva ajaa sellaista.
Pirkanmaalla ja vähän muuallakin on muita kivoja teitä kuten Ikaalinen - Kankaanpää jonka matkalla voi poiketa Jämijärven ilmailukeskuksessa, kokilla mäen rinteella voiko lentohiekassa kävellä. Uhrilähteelle voi koukata jos kirkaan veden näkeminen innoittaa. (Yllättävän iso ja runsasvetinen lähde. Myös väärin perustein harjuksi väitetty drumliini Kyröskoskelta Kankaanpäähän on katuendurokuskille sopiva reitti.) ja Kankaapäästä toista reittiä takaisin Lavian kautta Mouhijärvelle.

Pari päivää myöhemmin
Tampere - Ylöjärvi - Kuru - Ruovesi - Tampere - kiertoajelu.
Säätila hyvä, lämpötila erinomainen matkantekoon eli kymmenen astetta plussalla. Pikkuruinen maisemakierros tuttuja baanoja jo lapsuudesta. Miksi sieltä: kuljin äidinisän kuormurin kyydissä niillä seuduilla, Virrat, Kuuskuutonen hiekkapinnalla ja Vanha Ylöjärvi - Kuru -tie Länsi-Teiskon kautta on ajettu jo polkupyöräaikoina. Saati mopolla. Mikäpä nyt uusia teitä isolla matkamoottoripyörällä. Raittisen veljekset lauloivat rallia jossa vaadittiin tekemään uus tie Kuukytkuus. Sitä ennen oli paikallistie Virrat - Orivesi joka oli mutkainen soratie. Paikoitellen se on yhä olemassa. Osa jäänyt sen jälkeen tehtyjen uusien teiden alle hyväksi pohjaksi sillä pohja on suurin osin jääkaudenaikaista hiekkakangasta nutta soisiakin kohtia on. Raittiset lauloivat siitä toiseksi uusimmasta ensin. Toinen versio kertoi nykyisemmästä. Matka 66:sta voi olla pitkästyttävää sillä metsää ja mäntynmetsää riittää. Toki Ruoveden vehmaisiin maisemiin kannattaa poiketa ja Virrat, somana kaupunkina, voi houkuttaa jopa ostoksille. Siinä välissä on virtapaikkoja joissa, suviaikan on palveluita. Tien varressa on myös, nähtävyytenä, maamme pisin hautavajoama.

Kuitenkin oikaisin
Kurun suunnasta Ruoveden suuntaan on oikealle pikkupoikkeama kohtuullisen kuntoisen asfalttimatkan päässä eli Muroleen kanava. Tällä kierroksella se ei ole vielä herännyt kesään. Kunhan herää on kanavalla kahvila-ravintola sekä vilkas laiva- ja venekanava ylävesiltä Näsijärveen sekä päinvastoin. Pari kuvaa otin, varsin kuivasta kevään Murolekoskesta. Melojia oli koskessa myös. Helppo jopi. Ei kuohuja voitettavaksi.

 

 Muroleen ylä- ja alajuoksu 10 toukokuuta -25. Ei ole paljon kertomista. Vesi se vain lirisee.

Teollisuus ennen
Tällä kohtaa alkaa Näsijärvi etelään. Toki ylävirtakin on menestyksellinen koskivoimistaan. Monet voimalaitokset, sellu- ja paperitehtaat ym. muut koskivoimaa tarvinneet tuotantoyksiköt kuten henkselitehdas, ovat tämän veden ylävirran juoksun useista haaroista saaneet voimansa ja tuhannet ihmiset palkkansa suoraan tai palveluiden kautta. Vanhat, menestyneet kylät ja pikkukaupungit ylävirroilla, massatuotannon kilpailukyvyn laannuttua, osin autioituivat mutta nyt, ainakin omin silmin katsottuna, ovat palautuneet hiljalleen mutta vielä on matkaa alueen huippukausiin. Kesäisin on palveluita kun on mökkiläisiä. Sesonki on varsin lyhyt. Ei paljon rakenneta eikä nuorta väkeä kiinnosta. Onneksi, joitain tuottavia hommia voi tehdä vaikka hevon kuusessa jos on yhteydet.

Kerran sattui
Yksi pikku tarina: ajelin saman vesistöketjun laidalla Tampereella Satamakatua alas, silloisella pyörälläni, 1100 Brevalla ja pysähtyessäni liikennevaloihin eräs, itseäni nuorempi nainen, ajoi autolla pyöräni perään kun olin pysähtynyt punaisiin. En kuitenkaan kaatunut vaan vain takalokasuoja vääntyi pahannäköisesti ja taipui takapyörän ja rungon väliin kaksinkerroin. Työnsin pyörän vaivalla Wivi Lönnin Koulun jalkakäytävälle puuta vasten. Kyseinen autoileva rouva oli humalassa ja hän suorastaan vaati minulta, kyyneleet silmissä, etten soittaisi poliisia eikä kerrota hänen miehelleen. Enpä tietenkään soittanut enkä kertonut vaan pyysin tukun rahaa jonka sainkin jo seuraavana päivänä sovittuun aikaan ja paikkaan. Koska hänellä ei ollut valinnanvaraa ja satuin tuntemaan hänen miehensä mutta hän ei tuntenut minua eikä tiennyt että minä tunnen. Enkä kertonut tuntevani. Tunnettu kulttuurihenkilö. Rikos on vanhentunut molempien osapuolien osalta. Toki otin talteen hänen ajoneuvonsa tiedot. En ole, sittemmin, häntä tavannut vaikka Tampere on pieni paikka. Työpaikkansa ja osoitteensa kyllä tiedän. Sattuneesta syystä hän ei nähnyt pyöräni rekisterikilpeä. Niin, se muovinen lokari: taivuttelin sen suoraksi ja viimeistelin kuumailmapuhaltimella varovasti eikä siitä tiedä että kolaria olisi koskaan ollutkaan. Kestomuovilla on muotomuisti. Mutta lyhyt. Takalaukku ja takavalo jäivät auton konepellin yläpuolelle törmäyksessä eikä niille käynyt kuinkaan. Suurimman vahingon kärsi rekisterikilpi mutta sehän on Valtion omaisuutta.

Kohdalle sattunutta
Nuoret köllit kiilailivat autollaan kun ajoin erästä asfaltoitua pikkutietä Keski-Suomessa. Aikansa edellä tempuilivat Datsunillaan jarruttelemalla, kiilaamalla eteen, näyttämällä keskimmäsitä sormea ja muuta irvailua. Niin sopivassa kohdassa annoin Ducatilleni hieman kaasukahvaa, ohitin ja häivyin horisonttiin. Peileistä katselin että miten takana menee kun, yhtä-äkkiä ei näkynytkään. Ensi ajattelin että olivat luovuttaneet. Päätin kuitenkin vilkaista ja ajaa takaisinpäin hiljokseen. Peltoaukealla oleva mutka oli tehnyt nuorelle kuskille tepposet ja auto, kuski sekä kolme muuta sälliä seisoskelivat pellolla katollaan olevan auton vieressä. Apua ei siis tarvittu. Töräytin äänimerkkiä ja moikkasin kääntäessäni pyörän takaisin menosuuntaan. Tiedän tuskan sillä olen itsekin kääntänyt auton katolleen kun oli hieman raskas oikean jalan saapas.

Pari "kaatoa"
Hirvikolaristani on juttu erikseen jo aiemmin julkaistuna. Eläkkeellehän siitä viimein joutui/pääsi pitkähkön kuntoutuksen ja kylpylähoitojen kautta. Ei tullut rammasta enää duunaria. Vaan kylpylöissä viihdyin. Yhden hirvikolarin ajoin jo aiemmin mutta siitä tuli vain pikkuvaivoja ja pyöremonttia eikä nuori hirvikään tainnut kovin paljon kärsiä. Ojaan olen hirveä väistänyt Ruovedellä kerran ilman vahinkoja kummallekaan.

Ensiapupakkaus
Pitkään oli takalaukun pohjalla ensiapukassi. Nuhraantunut ja aika ikääntynyt. Vaan tarve sillekin tuli: aika kaupitsee. Tosin ei ollut kummoinen juttu. Isä ja pikkupoikansa kyydissä ajoivat ohitseni vanhahkolla moottoripyörällä. Vauhtia ei ollut ihmeemmin mutta enemmän kuin vallitseva nopeusrajoitus. Jatkoin taivalta kun tulin kohtaan missä oikealle kääntyvässä, jyrkähkössä kaarteessa pyörä oli vasemmalla ojassa. Enemmän taisi olla henkisiä vaurioita ja kypärätön poika varsin hyvässä kuosissa. Iskällä oli vammoja mutta ei luita rikki. Ihoa oli kärsinyt sieltä ja täältä. Ei teepaita ja verkkarit paljon suojaa. Hieman piti teipata. Kertoi että ohjaus meni jumiin. Arvelin että ei. Hierottiin pyörä asfaltin puolelle. Vain ohjaustanko ja jalkatappi olivat vääntyneet. Muut vaivat enemmän kosmeettisiä. Ohjaus toimi ihan ookoo tankoa käännellessäni. En ryhtynyt selittämään moottoripyörän ohjaustekniikkaa. Läheisestä maalaistalosta kävin soittamassa apuja annetusta numerosta. Toivottelin pikaista parantumista ja hyviä kilometrejä. Tulikin mieleeni että pitää uusia ensiapupakkaus tälle suvelle. Sellainen pieni jossa on kiristysside, puhdistusainetta ja laastareita. Voi sitä tarvita itsekin. Mökille myös uusi, isompi, setti. Vanha lienee vanha.

Etelä-Savossa
Olin tulossa pikkulohko-Guzzilla eli 750NTX-endurolla Karjalanmailta nuorna miesnä helteisenä sunnuntai-iltapäivänä ja tien varressa oli kaksi ajovarusteissa olevaa noin, ehkä alle, kolmikymppistä motoristinaista. Pyörä oli sammunut siihen ajosta. Käynnistysyrityksiä oli tehty niin että startti "punoitti". Sitten se ei enää startannut kerrottiin. Syyllistä ala- ja yläepäillään eli käänsin bensahanan, huomiota herättämättä, varatankkiasentoon. Laitoin virrat päälle ja pyysin mimmejä tuuppaamaan vauhtia. Pyörä lähti käymään ja kerroin heille mistä oli ongelma peräisin. Ajoin perässään muutaman kilometrin päähän kylälle jossa oli bensis ja tankki täytettiin. Tyttäret kiittivät kauniisti mutta se ei heille, eikä ilmeisesti minullekaan, riittänyt. Pääsin nk. yökylään. Yhteyttä pidettiin myöhemminkin mutta kun elämään tuli muita käänteitä niin asia ei sittemmin edennyt. Toisaalta, en osannut oikein valita. Kolmaalta, tyttäret myös tykkäsivät toisistaan.

Paalasmaan Kontiosta palatessa
Kaverin kanssa sinne mentiin ja taisi kivaa olla. MP69:n silloisessa julkaisussa oli juttua siitä kun teimme kaverin kanssa Trangioilla "hieman parempaa" retkiruokaa. Sunnuntai-iltapäivänä hiljaisina poikina telttoja ja kamoja pakattiin. Lossilla mantereelle ja siitä länteen. Minua ryhtyi ramaisemaan oikein kovasti jossain ennen Kaavia ja pysähdyin erään sillan kupeeseen levikkeelle. Kaveri ymmärsi ja sanoi vartoilevansa. Itse otin kolmen vartin torkut ojanpientareella. Kun siitä heräilin niin kaveri käveli sillan alta polkua levikkeelle pukien ajohaalaria päälleen. Sillan pielessä laiturilla oli ollut nainen pesemässä mattoja jokivedellä. Juttelu oli, kuulemma, lyhyt ja sensuaalitoimiin olivat ryhtyneet. Onhan se mukava saada kerran reissullansa kuten eräässä tunnetussa laulussa rallatellaan. Loppumatka meni huomattavasti kevyemmissä tunnelmissa. Hänen osaltaan. Jossain Pieksamäen tietämillä rupesi jo ruokakin hieman maittamaan. Jopa molemmille. Vasta myöhään iltasella saavuimme Ylöjärvelle. Matka siis sujui monen pysähdyksen taktiikalla.

Samaisessa Kontiossa
Paikallinen kyläkauppias taisi tehdä tiliä: Kaverinsa rahtasi pakettiautolla olutta ym. muita tärkeitä ravinteita mantereelta kauppaan ja kauppahan kävi niin että sulkemisaikaa ei sinä vuorokautena ollut. Homma jatkui lauantain ja kauppiaan silmät alkoivat olla melko lasittuneet sunnuntain vastaisena yönä. Tosin kaupankäynti hiljeni jo puolenyön jälkeen. Kuulin myöhemmin että osa leiriytyneistä lähti vasta maanantaina. Säät suosivat. 

Jo mennessä Paalasmaalle
Menomatkasta jäi mieleen kaverin pyörän pikku ongelma. Kun olimme ajaneet parisataa kilometriä niin eräällä metsävälillä hänen, melko tuore Hondansa, alkoi nykimään. Kun hetkeksi pysähtyi niin taas päästiin jonkin matkaa hyvin mutta nykiminen alkoi taas. Erään kyläkaupan pihaan pysähdyttiin ja ihmeteltiin. Satula irti ja tarkistus polttainejärjestelmään. Tällä kertaa diagnoosi oli helppo: bensansuodatin oli tukossa. Onneksi oli läpinäkyvää tyyppiä niin oli helppo havaita. Suodatin irti niin että sisällä oleva bensa ei päässyt karkuun, voimakasta ravistelua, kurat valumaan pois, uutta bensaa sisään ja lisää ravistelua ja suodatin paikoilleen. Taas matka jatkui. Pikkujuttuja mutta uudelle motoristille voi olla paha paikka.

Edelliseen liittyen
Olen, nykyään varsin usein, huomannut että monet motoristit eivät tunne pyöränsä tekniikkaa. Ehkä oljyt ja suodattimet osaavat vaihtaa mutta muu perussäätö on jo ulottumattomissa. Ei tekniikka ole kovin muuttunut vuosien myötä mikä, joka tapauksessa, noudattaa fysiikan lakeja. Nykypyörässä on runsaasti digitaalitekniikkaa ja olen huomannut että ei edes bitti suussa syntyneet osaa yksinkertaista ohjelmointia. Taitaa tekoälyn tuottama jännitys ja viihde viedä mennessään. Tosin, siihen ei voi kuolla kuten moottoripyörän sarviin voi.

Pari kameraa

 

Action
Kyseessä muutaman kympin kamerat joissa toisessa on 32 gigaa ja toinen on tuplasti tallenuskykyisempi. Siis halpoja ja ikääntyneitä. Hankin niihin uudet akut. Toinen tulee ohjaustankoon ja se jälkimmäinen takatavaratelineen alapuolelle kuvaamaan taapäin. Jälkimmäiseen on syynä se että että jotkin autoilijat luottavat liikaa autonsa automaattisiin jarruihin. Ajavat aivan liian likellä takalaukkua. Jos jarruttaisin äkisti niin ei Teslan automaattijarrutus kerkeisi painavaa autoa jarruttamaan vaan niskoille tulisi. Siksi laitan kameran takalaukkutelineen alapintaan. Ehkä jo, pelkkä kameran vesitiivis suojakotelo, ehkäisee joitain autoilijoita perässaroikkumasta. Ilmiö kiusaa eniten Tampereen Läntisellä ja Itäisellä moottoritiellä. Myö Kolmostie on taajamakohdissa joskus rasittava. Vaan kun lähden Tampereelta itään niin saa ajella rauhassa aina Päijänteen rantaan saakka. Sillä suunnalla ei liika liikenne häiritse paikallisteillä. Vanha Kolmostiekin on nyt Kakkosnelonen. Toki Tyrväänkin suunta kiinnostaa kunhan paikallinen kesäkahvila avaa ovensa Vammalassa. Sorateitäkään en vierasta. Ylöjärven Kuljun tuulimyllymäen järvimaiseman ohella voi nauttia paikallisen ravintolan tuotteita uudella, katetulla terassilla tai sisätiloissa. Vappulounas oli maittava. Lievää ruuhkaakin ilmeni. Aukioloajat kannattaa vilkaista ennen kuin ajelee turhaan. Jos maaseutuajelu ei natsaa sorapinnalla niin samanniminen ympärivuotinen kahvila-ravintola löytyy Ylöjärveltä kauppakeskus Elosta Uuden Kuruntien varresta.

Etukamera
Sellainen on ollut jo vuosia. Pääasiassa olen kuvaillut joitakin ajamiani teitä maisemineen. Myös satunnaisia tapahtumia ja muita tarpeellisiksi kokemiani asioita. Yksi tien yli juossut, vahinkoa hiponut kauris, teki melkein kontaktin. Juuri sitä en kuvannut. Hirvikolarin aikana ei ollut kameraa kuin taskussani koska oli pimeä aamu. Välittömästi tapahtuman jälkeen itse kuvaamissani ja myöhemmin poliisin tarkastamien kuvien perusteella vakuutusyhtiö teki korvauspäätöksen. Paikalle kutsutut poliisit olivat aluksi sillä linjalla että olen vain kaatunut omasta syystäni ja taitamattomuuttani. Syyttivät lukkojarrutuksestakin abs-pyörällä. Kamera siis voi, myös, tallentaa onnettomuustilanteissa ajantasaisia asioita mitä tapahtui ja miksi. Vaan toivon että vain maisemia...

Kameroiden akkujen lataus
Ajon aikana ei kameroiden akkuja voi ladata, koska niiden vedenpitävät kotelot eivät sitä salli, pitää olla vara-akku tai sitten vain pysähdysten aikana lataus pyörän akusta. Pyörissäni on sekä usb- että tupakinsytytinliittimet eri latausprosesseihin.

Ehkä toiseen koteloon reikä
Saattaisin vanhempaan kamerakoteloon tehdä jämptin reiän siihen kohtaan missä on kameran latausliitin. Liittimen läpiviennistä pitänee tehdä vesitiivis. Asiaa pitää harkita. Näin ei olisi kameran akun varassa vaan virtaa tulisi pyörän akusta. Muut liittimet ja johdotukset ovat jo olemassa. Toisaalta, ei sateessa kuvattu tallenne ole kovin hyvä koska sadevesi pilaa kuvanlaadun. Jonkinlaista o-rengastiivistettä voisi soveltaa.

Resoluutio
Kameroiden kuvan perusasetus on aina maksimitallennustarkkuus. Todellisuudessa selviää paljon pienemmällä resoluutiolla silloin kun pitää selvittää liikennetapahtumia ja missä, ylipäätään on ollut. Järjestelmäkamerallani tulee parempia ottoja jos haluan mutta vain staattisissa olosuhteissa. Pienimmälläkin resoluutiolla näkee mitä on tapahtunut. Akku tykkää kuvata pidempään kun ei kuormita sitä liikaa. Näytön kirkkaus alemmalle tasolle ja päälläoloaika minimiin. Eipä ajaessa saisi mitään selvyyttä mitä pieni ruutu näyttäisi. Korkea resoluutio syö tallennustilaa enemmän kuin alhaisempi. Eli tallennettu ajoaika pitenee.

Miksi tallennus
Olen joutunut, tahtomattani ja ilman omaa syytäni, liikenneonnettomuuteen ja halvaanuin oikealta puolen. Tässä tapauksessa paikalle saapuneet poliisit kyseenalaistivat onnettomuuden syyn ja epäilivät minua sen aiheuttajaksi. Pystyin, kuitenkin, todistamaan sekundaarisilla seikoilla miksi onnettomuus tapahtui enkä voinut olla siihen syyllinen vaikkakin siinä vammauduin ja prätkä meni päreiksi. Jos olisi ollut kamera silloin tagossa niin ei olisi tarvinnut asian suhteen rähjätä. Vaan on se aina ollut niin että syyllistä epäillään!

 

 Vasemmalla uudempi hankinta. Melko yhteneväisiä. Kamerakotelo kuljetukseen ja siinä tasku lataus/kytkentäkapelille ja muistikorttitasku.

 

Kuljetuskotelo

Sellaisia on, toistaiseksi, vain tuo yksi. Toinenkin tarvitaan. Pitänee pitää silmät auki ja kiertää kirpputoreja. Tuo edellinen on jostain niistä peräisin. Koteloon mahtuu myös muistikortit että vara-akku. Pyörässä on usb-liitin kameran akun lataukseen. Lisäksi takaboksissa eri standardien latausliittimiä johtimineen.

 

Denver on köppäisempi

Siinä tallennuskyky on vain 32gb eli puolet siitä mitä Waltterissa. Mutta kun pikkurahalla sai... Lisäksi vesitiivis kotelo ja useita eri kiinnitysvarusteita. Koteloihin sopivat uudemmatkin kameramallit.

 

Waltterin vanha akku. Vetelee viimeisiään. Lataantuu äkkiä ja tyhjenee nopeasti.

 

Uusi kiinanpatteri. Tällä mennään ainakin tuleva suvi. Ulosvetosuikale on kätevä lisävaruste. Yllättäen tarpeellinen sillä akku on ulkomitoiltaan alkuperäistä isompi.

 

Takakamera toistaiseksi tässä kohtaa. Putoamisenestovaijeri pitää vielä asentaa. 

Keskellä, edempänä ja alempana olisi parempi

Siihen pyrin. Kameroiden pakkauksien mukana tulee monenlaisia kiinnikkeitä mutta ei sitä jonka tarvitsisin. Pitää suunnitella ja tehdä itse. Saa juuri sellaista kuin tulee. Sillä kiinnitän kamerajalan kennorakenteiseen takalaukun kiinnityslevyyn. En halua porata reikiä rakenteisiin.

 

Lisäjarruvalo

Tein joskus havainnon että kuvassa näkyvillä olevat takavalot eivät ole aivan selkeimmät niin laitoin hieman tehokkaamman led-jarruvalon takalaukun pohjalevyyn. Tarkoitus olisi laittaa kaatumarautojen takakulmiin myös lisävilkut.

 

Etukamera kiinnikkeessään. Vasemmalla tuulisuojan reuna. Uskottavan näköinen kamera kotelossaan.

 

Kameran jalan kiinnitys

Tein kytkinnestesäiliön kannen päälle toisen kannen jossa on kiinnityskohtia kameralle. Samoilla ruuveilla on kytkinnestesäiliön kansi kiinni. Vaijeri estää kameran putoamisen jos ruuvit sattuvat löystymään. Tukeva kohta eivätkä tallenteiden kuvat, katsottaessa, ole tärisseet tai muuta häiriöitä. Denverin vesitiivis kotelo on hieman kehittyneempi kuin Waltterin. Kamerat sopivat toistensa koteloihin. Nyt koettelen näinpäin.

 

Etukameran kiinnitys, kytkinnestesäiliö ja moottoriöljynlämpömittari.

 

Muita mittareita

Pyörän mittaristo on monipuolinen ja sieltä löytyy muunmuassa lambdanäyttö molempien sylintereiden palotapahtumista. Kellonajan, tripin, vaihdenäytön, kierrosluvun, akun lataustilan, nopeuden ja parin muunkin asian näytöt ovat pyörän alkuperäisessä mittarissa. Se myös ilmaisee jos on jotain vikaa pyörän järjestelmissä. Vikalogista voi helposti lukea tietokoneella tai puhelimella vikakoodit jos sellaisia ilmenee. Toki tarvitsee asianmukaisen ohjelmiston latauksen ja liitoskaapelin. Ohjelmisto on ilmainen ja myös suomeksi.

 

Takakameran kotelo asennettuna. Paikka saattaa vielä vaihtua. Varoitustarra muistuttaa että liikaa ei pidä tavaratelineelle lastata.
 

Isolla muistilla

Jos ostaisi kameran jossa on todella iso muistitila niin sille voisi tehdä myös jatkuvan latauksen eli akun tyhjeneminen ei keskeyttäisi kuvausta ja muisti hiljalleen täyttyisi. Sitä varten pitäisi kehitellä koteloon vesitiivis läpivienti että kamera olisikin, akun sijasta, pyörän akun ja muun sähköjärjestelmän varassa. 

 

Muut hankinnat

Samalla reissulla ostin Triosoftilta muistikortteja eri tallennuskyvyillä kun hain uusia akkuja muihin laitteisiini A-Paristopisteestä Tampereen Rautatienkadulta jonka varrella, eri puolilla, mainitut liikkeet ovat. 

Onhan noita

Akkuja ja muita paristoja myy, muunmuassa, Tokmanni, Clash Ohlson ja muutkin räähkämyymälät. Niissä ostos on omalla vastuulla. A-Paristopisteessä annetaan myös opastusta akkuasioissa ja selvitetään minkä tyyppinen akku olisi sopiva kuhunkin laitteeseen ja on myös paristojen vaihtopalvelu kuten rannekellojen akkujen vaihto. Edelläni oli kaksikin henkilöä jotka toivat kellonsa akunvaihtoon. Odottaessa. 

Ohessa vahausta

Tavarateline on kromattua rautaputkea. Olen havainnut että niitä on muilla käyttäjillä murtunut. Tämä ei ole, ainakaan vielä. Toki takalaukun pakkaaminen painavalla tavaralla ei ole suositeltavaa sillä pyörän painopiste nousee korkealle ja siirtyy taaemmaksi. Vaikuttaa ajettavuuteen. Koska takalaukun pohjalevy oli irti kameran asennustöiden aikana vahasin tavaratelineen kromipinnat. Ovat hyvässä kunnossa viimevuotisen vahauksen jäljiltä mutta varsin likainen. Nyt on siisti ja vastustaa korroosiota. Painavat kamat sivulaukkuihin ja kaljakeissit takapenkille. Takalaukussa on vaatteita ja muuta kevyttä tarvetta.

Ajoon lähtiessä
Kameroiden kytkentä toimintaan sekä suuntaus. Suuntauksen kiristysruuvien tarkastus ja kiristys. Muutaman kerran olen kuvannut joitakin kymmeniä kilometrejä pelkkää asfalttia noin metrin korkeudelta. Varsin tylsä video. 

Kokemuksia ajossa
Ajelin pitkän taipaleen teillä Pohjois-Pirkanmaalla hiljaisia teitä eli takanani ei ajanut isommin kukaan mutta palatessa Parkanon kautta kotiinpäin ajaen kolmostiellä ajelin mittarinopeutta 106 - 108km/h joka on navigaattorin mukaan noin sata kilometriä tunnissa. Liikennettä oli kohtuullisen paljon. Ajaessani jotkin autolijat tulivat varsin lähelle ja jatkoivat siinä. Samoin teki pari muutakin ensin mutta likelle päästyään ottivat etäisyyttä. En pysty sanomaan että oliko se mitä ajattelin vai vain niillä hetkillä tapahtuneita asioita muista syistä. Matkaa kyseisellä tiellä ajoin vain noin 15 kilometriä kun siirryin pikkuteitä pujottelemaan. Vanhempi kamera oli takana ja siinä kesti akku vajaan tunnin. Uudemman etukameran kestosta ei tullut tutkittua tulosta akunkestosta. Jatkossa seuraan asiaa uudelleen. 

Lika
Takakamera, vaikka olikin kuiva sää, ei pysynyt kovin puhtaana. Etupyörä pölyyttää ja takapyörä lisää pölyä ja pyörittää sitä korkeammalle. Pieni määrä oli kamerakotelon linssiin tarttunut. Kesän mittaan saattaa likaisuus vähentyä mutta sateella lienee taapäin kuvaaminen olla hankalaa. 

Takakameran sijainti
Looginen paikka lienee takalaukun päällä tai sen takana. Toisaalta ne paikat ovat varsin arkoja. Yksi idea olisi laittaa kamera takalaukun sisään sen kanteen. Olisi turvassa ja suojassa. Toki se veisi hiukan tilaa laukun sisältä ja kanteen pitäisi tehdä reikä ja reikään hyvälaatuinen lasi. Laajan kuvakulman vuoksi aukon pitäisi olla iso. Jos kamera on piilossa sen pelotevaikutusta ei ole. Mutta muita etuja kyllä. Ehkä ei tarvittaisi edes koteloa vaan pelkkä kamera. Toisaalta, pelkässä kamerassa ei ole kiinnityskohtia kuten on kotelossa. Kiinnityosa pitäisi liimata kameran runkoon.

Jatkossa pukkaa, kunhan säät sallivat, kuvia ajoreissuilta ja, ehkä, videoita... 

California 1400 GTS Pikku fiksauksia lisävarusteisiin

 

Kun tutkii niin huomaa
Ryhdyin syynäilemään toimivatko kaikki pyörän lisävarusteet. Kaksi havaintoa: vasemmalla ohjaustangossa ei kamera toimi kuten pitää ja usb sekä tupakinsytytinliittimen toiminta pätkii.

Vaivat syyniin
Actionkamera oli helppo juttu: sen akku latautuu suhteettoman nopeasti ja äkkiä myös tyhjyy. Onhan sillä ikää. Ostan pari uutta akkua jos sellaiset löytyvät. Suuntaan Paristopisteelle. Sen sijaan ohjaustangon kiinnikkeiden välissä olevat usb- ja tupakinsytytinliittimet eivät toimineet kunnolla. 

Pikku puuhailua autotallissa
Irrottelin liitintelineen ja katselin sen pohjassa olevia liitoksia. Kolme liitintä olivat löysähköjä. Niitä voi kiristellä mutta päädyin laittamaan uudet. Pientä tinailua ja teippausta ettei sähkö karkaa vääriin kohtiin. Liittimet kiinni ja kaikki kunnossa. Nyt ei ollut liimakutistesukkaa eikä kuumailmapuhallinta autotallissa niin piti, proosallisesti, laittaa erkkaria.

Latausliittimet ohjaustangossa keskellä. Marine-tyyppisiä.

 

Usb ahkerassa käytössä

Mutta ei suostu kuin lataamaan navigaattoria kun se on sammuksissa mutta ei ajon aikana kun navi on päällä. Ilmeisen pienivirtainen liitin. Mutta tupakinsytytinliittimen teho riittää. Puhelimen lataus sujuu ajonkin aikana usb:stä.

 

Sama ylhäältä. Punainen led kun palaa niin silloin on virtaa liittimissä.

 

Merkkiledi

Sellaisenkin askartelin niin ei jää tarpeettomasti päälle sillä liittimien kytkimeen asti tulee koko ajan virtaa pyörän litiumakusta. Pieni kääntö nupikasta niin virta on päällä tai pois.

 

 Kaksi usb-liitintä ja tupakinsytytinliitin.

  Johdotus altapäin.

Virranhallinta
Kuten muillakin sähköisillä lisälaitteilla on näilläkin liittimillä omat sulakkeensa helposti tavoitettavassa paikassa satulan alla. Laadukkaat kytkimet ostin Elektorista Kalevan hyvästä kaupunginosasta. Märemmissä tai likaisissa paikoissa vastaavissa kytkimissä käytän kumista "tuttia" kytkimen vivun nivelen suojana.

Kotelo syntyi helposti
Tein lentokonealumiinista kyseisen kotelon ja sille kiinnikkeet. Käytännössä suurin osa materiaalista muuttui pieniksi lastuiksi. Toki laitoin metallinkierrätykseen. Kovahko alumiinilaatu on miellyttävää koneistaa sorvilla tai jyrsimellä. Tosin tenua kuluu jonkin verran leikkuunesteenä ja jäähdyttimenä.

 Virran ulosottoliittimien käyttökytkin on hieman piilossa ohjaustangon alla. Mutta ei haittaa kun sen tietää.

 

Moottoriöljyn lämpömittari sai uuden akun. Tarralla kiinni kytkinnestesäiliössä.

 

Autotallissa sopivan viileää

Taloyhtiöltä vuokraamamme autotalli on ahkerassa käytössä. Talvella siellä seisoo pakettiauto ja kesällä, parhaimmillaan, jopa kolmekin moottoripyörää. Ajovarusteille on ripustimet ja hyllykkö muille tarpeille. Pesupaikkaa ei ole lähistöllä. Sitä varten pitää lähteä Ylöjärvelle Kerholle tai Verstaalleni. Molemmissa ovat hyvät fasiliteetit puhtauden vaalimiseksi. Kerholla pesu maksaa 5€ per kerta. Toki siihen hintaan sisältyy pesuvälineet, pesuaineet, säämiskä, vesi ja vahojakin satunnaisesti. Pesu ja kuivaus tehdään ulkona. Sisällä voi vahata.

 

Kameran teline

Oli helppo asentaa jarrunestesäiliön kannen päälle: hieman pidemmät jaloteräsruuvit ja lyhyet alumiiniholkit nestesäiliön kanteen ja Lentokonetehtaan hylkäämästä romualumiinipalasta leikaten säiliön kannen muotoinen pala jossa on kierrereikiä eri kiinnitystarpeisiin. Useimmiten kamera koteloineen on paikoillaan. Pikkusormen kynnen kokoista muistikorttia on kevyt kuskailla.

Kameroita useampi

Nyt on vain etualaa kuvaava kamera. Ajatus taaksepäin näyttävästä kamerasta tavaratelineen alapintaan kiinnitettynä voisi olla asiaa. Jo tänä vuonna on kokemusta kahdesta Teslakuskista jotka ajoivat, toki eri kerroilla ja eri kuskit, kuraläpässä liki kiinni Treen Läntisellä Kehätiellä. Ehkä näkyvä kamera takana tuo hieman etäisyyttä lisää. Toki muissakin autoilijoissa on samaa vikaa. Varsinkin kun lähestytään liittymää. Tuskin siellä takalaukun telineen alla tarvitaan edes toimivaa kameraa.

 

Led-toiminen lambdanäyttö molemmille pakoputkille jarrunestesäiliön takana. 

 

Cali 1400 ja erikoiset käyntisyklit

Tehoasetuksella touring eli matkailu on käyntisykli seuraava: kun kiihdytetään niin moottori käy molemmilla sylintereillä tehokkaasti mutta kun siirrytään matkanopeuteen niin moottori käy toisella sylinterillään erittäin laihalla seoksella alhaisella teholla kun toinen sylinteri käy normaalisti ja tuottaa tehoa. Vaihto muutaman sekunnin välein että moottori pysyy tasalämpöisenä. Muitakin syklejä on. Sport-asetuksella ei tätä sykliä ilmene. Ajoon sykleillä ei ole vaikutusta.

Öljynjäähdytin on peitettynä liki kokonaan. Maskin tein saunaventtiilistä ja lasikuitulevystä.

 

Pyrkii käymään kylmänä

Tällä asetuksella ajetaan kevät- ja syysajot ja jos jäädytysnesteen, öljyn, lämpötila nousee yli 150 asteen niin keskellä olevaa venttiiliä voi raottaa. Kevät ja syysajossa levyn avoimet reiät peitän leveällä maalarinteipillä. Aiheesta on kyselty ja muutamissa 1400-Guzzeissa olen jo nähnyt vastaavia ilmanohjaimia. Öljyn lämpöanturi sijaitsee liittimessä mistä öljy lähtee jäähdytyskiertoon moottorista. Kylmänä käynti kuluttaa moottoria mekaanisesti ja korkeamman kitkan vuoksi taloudellisuus kärsii. Moottorissa on RVS-käsittely.

Kaksi öljynkiertoa
Korkeapaineellinen kierto kampiakselille ja nokka-akseleille. Matalapainekierto on jäähdytystä varten. Öljypumppuja on kaksi. 

Maski
Ohut levy joka on kiinni nippusiteillä. Sen takana on pehmeitä vaahtomuovipaloja ettei maski hierrä kennostoa. Lisäksi maski on alareunastaan edempänä kuin yläreunastaan kennorakenteen osalta ettei väliin päässyt kivi jauha kennostoa rikki.

Takalaukku ja sen teline
Laitan lähempään tarkasteluun sekä kiristän ruuvit. Alan keskustelupalstalla on kirjoiteltu ja kuvin esitelty seikkoja havaittujen murtumien arvioiduista syistä. Ensin tulee mieleen että painava takalaukku voi olla syyllinen. Väittäisin, kuitenkin, että ei syytä voi kuormalle kokonaan laittaa. Syynä voi olla myös telineen kiinnitysten löysyys. Syynäyksen paikka.

Kevensin takalaukkua
Eli otin tarpeettoman selkänojan pois. Sen puute ei estä kyytiläisen ottamista. Ehkä mukavuus hiukan kärsii mahdollista matkustajaa. Joka tapauksessa takalaukun pituus lyheni useita senttejä. Se parantaa kuljetuskykyä. Takalaukun päälle en pakkaa tavaroita paitsi ehkä jotain kevyttä. Takaistuimella on kulkenut isokokoinen tiipii-tyyppinen teltta jossa on seisomakorkeus ja keskisalossa pöytä. Sen ympärille mahtuu kolme - neljä selkänojallista "auringonottuolia". Nyt isolla teltalla on enemmän tilaa kyydissä sekä tukevammin. Selkänojan kiinnitysruuvit korvasin kromatuilla, kupukantaisilla koristeruuveilla. 

Selkänoja kiinnityksen ruuvinreiät täytin parilla nätillä ruuvilla. Ei mene vesi sisään.

Selkänojan yläosa
Irrotin senkin mutta laukku alkoi näyttämään rumalle. Laitoin takaisin. Se ei haittaa teltan kuljetusta takasatulalla. Toisaalta teltan paketin leveys haittaa sivulaukkujen kansia. Matkan aikana tarvittavat kamat pitää pakata takalaukkuun kuten mahdolliset eväät ja hygieniatarvikkeet. Painavat ja isot tavarat, joita tarvitaan vasta yöpyessä, saavat matkustaa sivulaukkujen pohjalla. Sivulaukuissa on, yhteensä, kuusi sisälaukkua. Etupäissä laukkuja pienet, takapäässä jo yli tuplasti isommat ja keskellä isot laukut johin mahtuu klahden hengen vaatteet pidemmällekin matkalle. Sivulaukut eivät ole pikakiinnitteiset. Sen sijaan sisälaukut saa pikasoljilla kytkettyä toisiinsa helposti kannattaviksi. Yhdessä pikkulaukussa kuljetan pientä työkaluvalikoimaa. Tosin en ole vielä tarvinnut. Vasta hieman yli 60000 kilometriä takana huolettomia kilometrejä. Työkaluilla olen muita auttanut.

Laukun kannessa
Takalaukun kansi on pinnoitettua alumiinilevyä. Varsin tyylikäs mutta arka kulumiselle. Siksi ostin jostain marketista itseliimatuvaa "kromilistaa" estääkseni alumiinin hiertymisen. Listat ovat halpoja uusittaviksi. 

Autotalli on sosiaalinen paikka
Kolme tuntia puuhastelin tallin toinen ovipuoli auki. Taloyhtiön hallituksen johtaja kuunteli jaarituksiani varsin pitkään vaan oli hänelläkin asiaa. Pohdimme uuden paikallistien aiheuttamia muutoksia koska metsä taloyhtiön tontin ja Hesaan menevän moottoritien välistä on, osittain, kaadettu. Sitten tuli talonmies hetkeksi notkumaan ja manaili hommiaan ja meni taas, seuraavana viereisessä rapussa asuva, ent. motoristi, eläkeläinen, leskimies jolla on aina jotain mukavaa juttua. Lisäksi ohi kulki muita asukkaita jotka ovat alkaneet jo tervehtimään, eivät toki kaikki, mutta vastahan tässä on asuttu vajaat kaksikymmentä vuotta. 

Kun ostin tämän pyörän
Silloin oli jo autotallipaikka taloyhtiöltä vuokralla. Sellaisen saaminen kesti pitkään koska etusijalla ovat osakkeenomistajat ja viimeisenä rupusakki eli vuokralaiset. Talleja on erilaisia. Rakenteellisesti samanlaisia mutta on erillisiä osaketalleja joita jotkut vuokraavat muillekin, taloyhtiön vuokratalleja kuten nyt on puheena ja asunto-osakkeeseen kuuluvia talleja. Siitä oli jonkin verran apua että vuoraisäntä eli asunnon omistaja, on taloyhtiön hallituksessa. Se aiheutti pahaa verta kun vein vanhan pakettiautomme kadun varteen parkkiin keväällä ja pyöräni talliin. Erityisesti naispuoleiset asunto-osakkeenomistajat kävivät päälle. Syyksi he sanoivat että autotalli on autotalli eikä mikään moottoripyörätalli. Väittivät myös moottoripyörän palovaarallisuudesta. Siitä oli riitaa ja ilmeni kirjelmiä aiheesta peruuttaa tallinvuokraoikeuteni. Perustelin vaatijoille ja taloyhtiölle että kyse on ainoastaan ajoneuvon turvallisuudesta ja sen arvon säilymisestä paremmin. Vastineessa esitettiin että moottoripyörä on halvempi kuin auto ja se olisi peruste peruuttaa tallioikeuteni. Pyörä oli silloin uusi ja esitin taloyhtiön hallitukselle kauppakirjan jossa oli kakkosen jälkeen vielä joitakin numeroita. Toki epäilijöitä riitti ja kiistäjiä pyörän hankintahinnan suhteenkin ilmeni. Moottoripyörät ovat halpoja ja köyhiä varten oli yksi käsitys. Talleissa ei saa isommin säilyttää materiaa paloturvallisuussyistä. Silti näkee, satunnaisesti ohimennen, että talleissa voi olla taloustavaraa peräseinästä alkaen. Huonekaluja, ym.

Asia ratkesi ajan myötä
Esitin kyllä, nöyrästi, että toki voin pitää, silloin, muutaman tonnin arvoista pakua tallissa ja ajaa sillä parikymmentä kilometriä Kerholle ja takaisin aamuin, illoin noutamaan ja palauttamaan pyörääni turvalliseen säilöpaikkaan. Kysyin että miten se ulkoisesti muuttaisi tallin statusta? Keskustelu aiheesta hiljeni hiljalleen ja viimeisinä vuosina asia ei ole noussut enää esiin. Toki ajovarusteiden säilyttämisestä tallissa on valitettu. Palovaarallisia lienevät kun niissä moottoripyörissä on sitä bensaa. Mutta ajat muuttuvat: nyt on kolmessa tallissa, kesäaikaan, moottoripyöräparkkeja. Osa taloyhtiön motoristeista säilyttävät pyöriään kadun varressa.

Ajokausi -25 alkoi tänään

 

California 1400 GTS (Grand Touring Special)
Talvehti Kerholla. Isoin homma talven aikana oli käynnistinmoottorin huolto. Muu oli tavanomaista öljynvaihtohuoltoa tai muuta tarkastelua keulaan, moottoriin, vaihteistoon ja perävaihteeseen. Sekä kardaaniakin vilkuilin sen verran että takapään niveltä taivuttelin ja kääntelin ja vaikutti olevan kunnossa samalla kun tarkistin perävaihteen toimivuuden. (Jos nivel taivuteltaessa nykii tai siinä on välystä on se kohta entinen nivel. Nivelen voitelu vaatii nivelen purkamisen, pesun ja uudelleen voitelun sekä kokoonpanon.) Etummainen kardaanin nivel on identtinen takanivelen kanssa ja myös kuormitus on kokolailla sama mutta jääköön sen irrottaminen ja katsominen myöhempään huoltoon mikäli se vielä kohdalleni sattuu. Venttiilikopat irrotin ja vilkaisin venttiilivälykset. Ei säädettävää. Kardaanin osalta toivoisin että nivelet olisivat standardin mukaisia, kuten oletan, eli saisin ne alan tukkuliikkeestä edullisesti. Jos tulisi tarve. Katsastaessa takaniveltä Kerholla jäi ristikon mitat mittaamatta.

 Näillä nostimilla on kokolailla turvallista nostella ja työskennellä jakkaralla istuen. Lisäksi edullisia hankkia. Nostimien kierreosien puhtauteen ja voiteluun pitää kiinnittää huomiota.

California 1400 nosto
Moottorin alta, välissä pala eteismattoa ja takaa rungon poikkiputkesta nostimen lisätukien avulla. Kerhon pyöränostin ei jaksa nostaa tätä pyörää. Ei ehkä ergonomisin korkeus mutta helpottaa merkittävästi huoltotöitä ja myös pesua. Nostimien paljaat osat, kuten laakerit, pitää ruoste- ja roiskesuojata ennen pesuhommaa. Teippaus riittää.

Vapun jälkeen
Rouva kyyditsi autolla Kerholle ja ryhdyin toimenpiteisiin. Isommin ei ollut puuhaa kuin työntää pyörä rivistä huoltohallin keskelle. Sain työskennällä rauhassa. Muita Kerhon jäseniä ei näkynyt. 

Ajovarusteet
Talvehtivat, suurelta osin Kerholla, alakerran hallia kiertävän hyllykön ja sen alla sijaitsevassa tangossa henkareissa. Siististi ovat porukan kamppeet talvehtineet. Käytössäni on neljät eri ajovarusteet. Kolme tekstiiliasua eri säihin ja nahka-ajosetti kauniille ilmoille. Lisäksi viisi kypärää joista osa kokokypäröitä, yksi avattava malli ja pari avokypärää. Lisäksi yksi 80-luvun sadehaalari. Käsien suojaksi ajokintaista alkaen nahkaisia ja tekstiilihanskoja useita. Kahdessa tekstiiliajopuvussa on suojat.

Litiumakku talvehti
Ilmeisesti hyvin sijaintipaikassaan akkutilassa maakaapeli irrotettuna. Laitoin maakaapelin kiinni akkuun, akkukotelon kannen paikoilleen ja takalaukun kiinni telineeseensä. Akku lähtee kolmannelle kaudelleen. Ensimmäinen kesänsä ja noin 10000 kilometriä ja sen aikana tehdyt käynnistykset ja muut purkaantumiset sekä lataukset eli käyttöpulssit eivät vaikuttaneet tämän päivän aikana erilaisilta kuin menneenä vuonnakaan. Toki akku oli irti pyörän sähköjärjestelmistä koko talvehtimisajan mutta lepäsi muutoin akkutilassa. Pari kertaa kävin mittaamassa napajännitteen talvella ja aina sama tulos: 13.3 Volttia ilman kuormitusta. Sama tulos nytkin ennen käynnistystä. Huollettu startti potkaisi konee käyntiin välittömästi ja terävästi. Ehkäpä huollolla oli vaikutusta. Tässä enemmän 60000 km:n huollosta

2025 Ensikäynnistys
Tankkiin tuoretta bensiiniä. Työntö hallista ulos. Käänsin virran päälle. Polttoainepumppu käynnistyi ja polttoaineen joukossa, yllättäen, ei ollut kaasuuntunutta bensiiniä jonka ääni olisi kuultavissa eräänlaisena narinana. Varoiksi käänsin virran pois ja pari kertaa päälle. Vain normaali polttoainepumpun ääni. Tarkoittaa että polttoainejärjestelmään ei ollut kertynyt, tällä kertaa "ilmaa". St1:llä tankki täyteen ja pikku ajolenkki. Lauantaina lisää jos sää sallii iltapäiväajelun. (Sää salli, osittain, noin 10 astetta lämpöä ja pilvipoutaa. Takaisin talliin saavuttuani satoi hetken reippaammin.) Koska kaikki toimii niin ei ole syytä tulevan 19. viikon viileinä päivinä ajella jos ei jotain oikein pakottavaa tarvetta ilmene.

Joka kevät yllättää
California 1400:sen moottori on varsin herkkä haukkaamaan kierroksia eli kiihtyvyys on varsin hyvä. Ajettavuus, ottaen huomioon pyörän suuren koon ja massan, ei tunnu ohjaukseen raskaasti vaan kevyt on mutkia tuuppia. Käytös jämäkkää ja vakaata. Jarrut tehokkaat.

Takalaukku paikoilleen
Ensimmäinen ajorupeama oli rahtiajoa Kerholta asunnon autotalliin jonka olin siivonnut, viimeisen päälle, edellisellä viikolla. Talouden pakettiauto paikoittui kadun varteen kesän ajaksi. Matkalla kotiappäin ajelin pikkuteitä ja kiertelin erinäisiä tuttuja paikkoja Tampereella ja ympäristössä kun alkoi sade uhata. Kävin myös ottamassa ajokaudenaloitustuopillisen.

Tunnelmat
Ei, ehkä, samanlaisia kun oli silloin kun ikä alkoi ykkösellä tai kakkosella kun moottoripyöräily toi "uuden vapauden" tehdä reissua ja tavata kavereita ja muita henkilöitä sekä tutkia paikkoja kauempana kotinurkista.
Joka tapauksessa fiilis on nyt korkealla ja halu matkantekoon on, ainakin, kohtuullisen kova.

Huomenissa
Jos sää sallii niin ajelen Kangasalle ja Vehoniemen Automuseolle. Siellä voi tavata muita motoristeja. Lisäksi tarjolla on Museon kahviossa hyvänmakuista juustokakkua kahvin kera. Jos sateen uhkaa on niin keksin kyllä muuta hommaa ajelemisen sijaan. Ei millään viitsisi tahria pyörää sillä etu- ja takavanteiden puhdistus ja kunnostus oli melkomoinen homma. Mutta nyt näyttää hyvälle. Eiköhän maalipintoihin tehty vahaus auta pesuvaiheessa. Pitää käyttää vahaystävällistä pesuainetta ettei vahausta tarvitse uusia monta kertaa vuodessa.

Guzzit vähenevät Kerhossani
Parhaimmillaan oli kuusi erimallisia Guzzeja Kerhoni jäsenistöllä. Omistajia on kaksi. Nyt ei ole kuin viisi Guzzia jäljellä sekä yksi Ducati. Vaikuttaa että vähenee entisestään sillä amerikanpyöräosasto vaikuttaa vetävän väkeä siihen suntaan. Juuri se osasto vie pois eniten sekä eurooppalaisia että japanialaisia merkkejä. Japseja on muutama. Saksalaisiakin on enää yksi. Lisäksi yksi iso Britti. Toistaiseksi Kerhoni ei ole esittänyt, kuten muutaman muun kerhon osalta on käynyt, että vain amerikanvalmisteet ovat jäsenille sallittuja. Mutta asiasta on mainittu puheissa. Pitäisiköhän laittaa Victory joka on jo yhdellä jäsenellä? Tai Indian? Rahvaanpyöriin en halua sekaantua. Veteraanipyöristä löytyy vanhoja brittejä ja japseja. Harvemmin näkee liikenteessä.

Kuvia tulossa
Alkusuven ajolenkeillä poikkeilen mukavissa paikoissa ja kuvailen maisemia ja, mahdollisesti, muitakin kohteita. Kuvat tulevat tähän yhteyteen.

 

Verstaaltani poistuvaa tavaraa

 

En heittäisi roskikseen vielä
Toki sellaistakin tavaraa lienee mutta joku voi tarvita kyseisiä tavaroita. Syynä saada varastoja pienemmäksi tavaroista joita en usko enää tarvitsevani. Uskoisin että jotkin kamat voivat olla Guzzi- ja Benelliharrastajille tarpeen. Kunhan vain kysyntä ja tarjonta kohtaisivat. Osia on useisiin malleihin 70-luvulta tälle vuosituhannelle. Joitakin muiden pyörämerkkien osia on myös.

Hinnoista
Alkaen 1€ ja yläraja tullee vastaan jossain vaiheessa. Riippuu siitäkin onko tavara uusi tai uudenveroinen, vanhempi käyttämätön, käytetty mutta hyvä, käytetty ja jo kulunut mutta käyttökelpoinen. Muovi- ja kumiosien suhteen voi ikä ja säilytysolosuhteet ratkaista. Yleensä muovipussissa ettei pehmentimet haihdu. Ruostuneet kromiosat, jos eivät ole yltiöharvinaisuuksia, menevät metallikeräykseen ja palavat, vialliset kamat polttoon. Tarkoitus on päästä kamoista eroon koska aloitan Verstaani hitaan alasajon. Myös työkaluja kuten sorvi, jyrsin ja monia muita kone- ja käsityövälineitä lähtee. Sähkökojeita on melkoinen määrä kuten myös tarkkuusmittavälineitä. Mikrometrejä, työntömittoja, jne. Lisäksi peruskamaa kuten säilytysvälineitä, työkalupakkeja kaluineen ja sensellaista.

Laitan yhteystietoja tähän
Siinä vaiheessa kun olen enemmän paikalla ja tiettyinä kellonaikoina tiettyinä päivinä Verstaallani päivystämässä. Mahdollisesti joinain viikonloppuinakin. Keskemmällä kesää olen muualla toista kuukautta. Tällä tietoa.

Tässä eka, lyhyt listaus
Sekalaisia, ensin kouraan tarttuneita, osia nyt koska tyhjensin vasta autotalliani jonkin verran. Verstaan hyllyjen ropaaminen tuo tavaraa esille lisää moninkertaisesti. Lähinnä Guzzirompetta mutta muutakin on luvassa. Alla pikku aloitus. Vaan monennäköistä kilkettä on kertynyt. Aivan ehtaa kamaa on mutta myös kuluneempaa.

Muotteja Benelli Sei 750:sen takalokasuojan etukappaleelle ja huohotinkotelolle. Muoto alkuperäisen mukaan.

Ikä rikkoo
Alunperin ovat kyseessä muoviosat jotka murenivat vanhuuttaan mutta näillä syntyy identtiset lasi- tai hiilikuituversiot. Kumiosat näihin voi teettää Korja-Kumissa Tampereella mallin mukaan. Muotit tein itse lasikuidusta. Niitä löytynee vielä useita erilaisia eri tarkoituksiin eri vehkeisiin.

Yleismallinen tuulisuojan korokelippa kiinnityksineen. Säädettävä.

Kuusikymmenluvun tyylinen katemallin muotti sivusta ja takaa.

Käyttökelpoiseksi todettu
Muutamaan Classic-sarjan kilpapyörään tällä muotilla tein. Yhdellä niistä, ainakin, on ajettu myös Mansaarella menestyksekkäästi. Sopii myös 60-luvun Brittipyörän katteeksi. Tai, miksei, Italialaisenkin.

Tässä lievästi epäonnistunut katevalos sillä tyhjiöpumppu oli sammunut sähkökatkon vuoksi. Lasikuituvaluun ei, välttämättä, tarvita tyhjiöpumppua.

 

Autotallin hyllystä löytyneitä takalaukun telineitä eri merkkejä. Kaksi vasemmanpuoleista ovat identtisiä. Joihinkin löytyy myös laukku mukaan.

 

 

 Moto Guzzi Grison (Pikku-Griso) käytetty, ehyt alkuperäisvaimennin. Ylimmässä kuvassa näkyy ulkosivu. Terästä ja kiillotettavissa. Takaritilä alumiiniä ja terästä.

Californian heijastin takapuolelta. Uusi.

 

Californian uusi ajovalokotelo takaa.

 

Centauron ehyt alkuperäispeili. Vain vähän käytetty.

GT850 alkuperäinen mittaristokotelo. Tarvitsee mustan ryppymaalauksen niin on kuin alkuperäinen. Purkupyörästä, ehyt.

 

Yleismallin custom-tanko. Sopii Cali III ja 1100-malleihin. Ehkä muihinkin.

 

Käytetty, ehyt ajovalo kehyksineen ja kehyksen kiinnittimineen. T3, T4, ym.

 

 

Koristepaneeli oikean astinlaudan ja moottorin öljypohjan välistä. Ehyt. Cali3.

 

Lievästi vaurioituneita Cali3 takasivupaneeleita. Korjattavissa.

 

Risan korjaaminen

Muoviosien korjauksen teen yleensä siten että teippaan puhdistetun ulkopinnan kauttaaltaan maalarinteipillä tarkasti. Tarvittaessa kahteen kertaan. Karhennettuun sisäpintaan sivelen polyesterihartsia ja vauriokohtaan myös sekä lasikuitusilppua lohkeaman kohtaan ja koko alalle lasikuitukangasta tai katkokuitukangasta. Lasia sekin. Sekä sopivasti hartsia että kangas kastuu. Paksuuden voi päättää itse mutta pari kerrosta riittänee. Siihen päälle vain repäisykangas niin sisäpinnasta tulee siisti. Toisaalta, ei se sisäpuoli näy minnekään. Viimeistelyksi riittänee maalaus muoville tarkoitetulla maalilla. Näin saa huonostakin aihiosta vielä lujan kalun. Paino nousee vain hieman. Eli romu ei olekaan ihan vielä romu. Sama pätee moniin metalliosiin. Niitäkin voi korjata vaan menetelmä pitää tuntea. Aina joku tuntee. Saatan nämäkin korjata. Onko California Kolmosen entisöijiä? 

 

Toinen latinki:

1400 Californian kilpiteline ja takaheijastin. Ruuveista en oikein tiedä...

 

1millimetrin vahvuinen perävaihteen shimmilevy. Uusi kardaanin nivelkumi.

 

Uusi kardaaninivelen kumi.

 

Vaihdepolkimen mekanismin lyhyt välivipu nivelineen. Käytetty. Klappia vain vähän. Valitettavasti pallonivelen tiivistekumi puuttuu.

 

Käytetty perävaihteen hammaspyöräpari. Saa toimivan kun säätää oikein.

 

Solenoidin käytetty suojakotelo. Uusi sivutuen mekanismin suojakotelo. Cali 2, 3, jne. 

T-mallien kilpi ja vilkkutelineitä, kai.

 

Käytetty siisti takavalo T- ja Cali.

 

 Takanavan vetolaippa lukkorenkaineen.

 

Tärkein asia kunnossa. Hammastus on kulunut vain vähän. Satatonnia vielä edessä.

Jarrupoljin takoineen. Kromit varsin hyvässä kuosissa. Poljinkumi kuin uusi.

 

Käytettyjä mutta ehyitä kardaanin nivelkumeja.

 

Yleismallin sytytyssetti. Pyörijä tulee laturin päätyyn kuten anturitkin.

 

Käypäinen setti x2

Näitä sytytyspuolia ja antureita kerkesin laittamaan moneen kärkisytytteiseen pyörään. Sytytys on erittäin tarkasti säädettävissä. Puolat tehokkaita ja pieniruokaisia. Helpot sijoittaa.

 

 

T-mallien käytetty, ehyt takavalon teline ja keulan yläkolmio hyvässä maalissa.

 

T-mallien ehyet ja ruosteettomat etulokarin kiinnittimet. Ruostumattomat lokarit löytyvät myös. Pitää niihin perehtyä vielä.

 

Taitaa olla perinne

Käyttää tämän merkkisissä pyörissä rts-metallia. Se on helppohoitoista ja satunnaisen naarmun saa hiottua piiloon. Siihen saa alan liikkeistä sopivaa ainetta. Santapaperilla ei pidä koittaman. Myös kromipintaa voi hoitaa mutta se ei kestä hiomista sillä kromaus on ohut. Ruostumatomat ja haponkestävät teräkset sallivat hiomisen. Yleensä käytetään tahnamaisia hiokkeita.

 

Ehyt, käytetty rst. peilipari -70-luvun lopulta.

T-mallin vähän käytetty vaihdepoljin. Pintakäsittely ja kumit ookoo.

 

Haitarikumit etuteleskooppiin. Eivät sovi Cali Kolmoseen.

 

Kytkinvipu lyhytnäppiselle. Korkealaatuista lentokonealumiinia. Omavalmisteeni.

 

California 3:sen ohjaustangon kiinnike ja ohjauskolmiot.

 

Jarruosia, tms.

Katselin että niitä on joltinenkin määrä. Metallipunosletkuisia, käytettyjä jarruja, jonkin verran jarrupaloja, erinäisiä muita jarruosia, vaijereita aika läjä, kahvoja nestesäiliöineen, jne käytettyjä osia. Säilytetty kuivissa sisätiloissa. Myös uusia jarrupaloja näkyi olevan. Toki säilytän itselläni jonkinlaisen perusvaraston niistä osista joita oletan tarvitsevani lähivuosina mutta nyt alkaa varasto tyhjetä hiljalleen. (Ajokorttini umpeutuu kun täytän 70v. mikäli sitä ei peritä pois ennen.) Ensin tarpeettomaksi yleisesti osoittautuvista, tarpeeksi viallisista tai muutoin vanhentuneista tai pilaantuneista kamoista teen romukuorman. Yllä on vaatimaton esitys siitä mitä osia sattui löytymään autotallista tänään vaikka ei sitäkään vielä ole kokonaan läpikäyty. Nyt sinne mahtuu jo sekä auto että polkupyörä myös. Verstaan hyllyt ovat kajoamatta. Kymmeniä isoja laatikoita täynnä tavaraa. Taitaa riittää lajittelua... Vaan hiljalleen hyvä tulee. Aloitan sekavimmista loorista.

 

Kytkinlevyjä luvassa

Niitä on sekä matalalla että syvemmällä keskiöhammastuksella eli vanhempiin ja uudempiin malleihin omansa. Surflex laatulevyjä. Myös käytettyjä mutta käyttökelpoisia on. Moni kun halusi uudet levyt vaikka vanhoilla olisi mennyt vielä satatuhatta kilometriä. Toki ajotapakin ratkaisee. Itseltä on kerran hajonnut kytkinlevy mutta onneksi niitä on kaksi niin kuusisataa kilometriä kotitalliin tultiin yhdellä levyllä nätisti ajamalla. Jakoketjun kiristimiä on myös.

Toimitusehdot

Tässä tämän päivän pikainen valinta. Jatkossa tulee paljon lisää mutta ei säännöllisesti. En, kuitenkaan, ryhdy lähettelemään näitä postitse tai muilla palveluilla. Niitä voi ajella katsomaan Verstaalleni tai, halutessaan, kotiosoitteeseeni jos niin sovitaan. Ilmoittelen milloin olen missäkin sillä minulla on muitakin hommia... Gruppo Moto Guzzi Finlandian keskustelupalstalle laitan infoa ja yhteystietoja kunhan saan yllä olevan osalistauksen hieman venähtämään. Malliksi. Verstaani on Ylöjärvellä Uuden Kuruntien varrella lähellä Elo-kauppakeskusta, asunto ja autotalli Tampereella keskustan ulkopuolella lähellä Tre - Hki Moottoritietä. Motoristin on helppo niihin kulkea.

 

Pikku kirppari

Saatan laittaa popupmyymälän suvemmalla Ylöjärvelle. Siitä sitten juttua kun se ajankohtaistuu mikäli kamaa on vielä jäljellä. Lähellä on ruokapaikkoja. Suosittelen Villa Vinoa Elo-kauppakeskuksessa. Mukavat tyttäret laittavat sapuskoita ja kanniskelevat pöytiin. Kahvilinja toimii itsepalveluna.

 

Toki roskista voi dyykata

Osa kamoista, arviontini jälkeen, menee roskikseen, osa tynnyriin jossa poltetaan tulia aika-ajoin samassa rakennuksessa toimivan mc-kerhon toimesta jolla olen vuokralla. Ei ole oma kerhoni mutta jäsenet ovat tulleet tutuiksi. Omalla Kerhollani säilytän vain joitakin pyöristäni ja ajovarusteita. Muuta ei saisikaan. Toki sielläkin on pikku verstastila huoltoa varten.