Suoritusväline
Tällä kertaa California 1400 GTS. Ennen puoltapäivää lähdin Tampereelta Ylöjärvelle. Kävin Kerhollani hakemassa eräitä tarpeita ja pikaisilla kahveilla Kauppakeskus Elossa antoisassa aulakahviossa. Siitä lähdin Kurun suuntaan. (Ajoin jo aiemmin pikkulenkin mutta vain siksi että tekemäni keväinen käyttöönottohuoltoni oli todettava relevantiksi eli pyörä ja kaikki sen monet toiminnot ovat hyvässä ajokunnossa.)
Matkan vaivat ja huiput
Kyrönlahden St1:llä tankkaus. Tie on hyväkuntoinen Kurusta Virroillekin. Käännyin sieltä, pysähtymättä, Parkanon suuntaan. Sain idean ajaa Kihniöltä Itä-Aureeseen. Se tie on surkea mutta ajettavissa. Pitkät välit korpea mutta myös viljelysaukeita ja vuolaita vesistöjä. Jos olisi halunnut metsään mennä niin pikkujoissa on koskia ja putouksia. Saavuttuani erittäin hyväkuntoiselle Kuru - Parkano tielle kääntyen länteen päin eli oikealle. Väistin kaurista joka tietä ylitti. Pysähdyin kohta Aurettareen. Paikan isäntä oli paikalla ja hänen kanssaan katseltiin ajoneuvokokoelmiaan kuten autoja ja moottoripyöriä. Erityisesti autoja on runsaasti eri vuosikymmeniltä eri kuntoisina. Paikasta ei voi erehtyä. Varsin suositun kahvion ohella, peremmällä rakennuskompleksia, on erikseen isohko, ainakin paikalliseen väestöön nähden, asiallisen oloinen ravintolasali mielenkiintoisine sisustuksineen. Motoristi- ja ikä- sekä itäautohenkinen. Sinnepä, jonain kesäiltana, haluaisin viettämään laatuaikaa. Pitää Rouvalta kysyä kyytiä tai, suvemmalla itse, ottaa teltta matkaan tai olla raittiina. Ei tullut kysyttyä onko lähistöllä yösijamahdollisuutta. (Myöhemmin selvisi että on, ihan kävelymatkan päässä.) Ensisijaisesti maksullista niin ei tule sanomista kun on kuitti näyttää että missä sitä on tullut oltua. Retkeilijöille voin suositella Seitsemisessä taivaltamista. Sieltä on polkuyhteys myös Helvettiin Ruovedelle. Helvetinkolu on hyvin reippaan kävelymatkan päässä em. ravintolasta. Motoristeja saattaa suosia se että Helvettiin menee asfalttitie Ruovesi - Virrat väliltä 66-tieltä.
Jatkuu pikku tekniikkaosiolla. Sen jälkeen jatkuu matka.
Kone kävi viileänä
Jäähdytys plus kuuden asteen lämmössä oli liian tehokas. Moottoriöljyn lämpötila ei tahtonut nousta yli sadan asteen vaikka kuinka ajoi. Lainasin em. ravintolan henkilökunnalta mustaa ilmastointiteippiä ja teippasin jäähdyttimen säleikön kokonaan umpeen. Lämpö nousi jo yli 120 asteen joten voitelun voi sanoa olevan jo tyydyttävää vaikkakin vieläkin lämpö jäi hiukan matalaksi. Samalla polttoaineen kulutus laski hieman. Vähempi polttoaine nostaa myös käyntilämpötilaa. Pyörässä on lambda-anturit ja näyttö ohjaustangossa molemmille kanaville. Siitä voi seurata ajonaikaista ilma-polttoaineseoksen tilaa eli palotapahtuman tehokkuutta. Kohtuullinen öljyn lämpötila:
Kohtuullinen moottoriöljyn lämpötila. Öljynjäähdytin on tukittu 90 prosenttisesti näillä loppukevään säillä.
Lämpötilan suhteen
Olen, valitettavasti, huomannut että sata astetta on monelle jo kuumaa. Se on, kuitenkin vasta vain veden kiehumispiste tietyssä ilmanpaineessa. Öljyjäähdytteisessä koneessa asialla ei ole yhtymäkohtaa sillä öljyillä on, laadusta ja tyypistä riippuen, monia eri lämpötila-alueita missä kyseiset öljyt toimivat parhaiten. Tässä on näin ja sietää vielä useita kymmeniä asteita kuumempaa lämpötilaa. Toki suuri kuumuus heikentää öljyn ominaisuuksia hiljalleen. Pitkät molekyyliketjut pilkkoutuvat suuressa kuumuudessa nopeasti. Siksi öljy vaihdetaan aika-ajoin. Toinen syy vaihtoon on se että öljyyn kertyy muita ainesosia. Noki ei ole niistä ikävin. Nykyään alkaa olemaan öljyä joka kestää koko laitteen käyttöiän. Mutta niin se on aina tehnyt jos asia on vain öljyn varassa...
Veden kiehumispisteen ylittäminen
Siitä on vain hyötyä sillä silloin öljyyn seonnut vesi haihtuu luonnollisella tavalla pois. Höyryn tilavuus on moninkertainen veden tilavuuteen nähden. Siksi se pyrkii pois huohotusjärjestelmän kautta rivakasti. Näennäisesti tämä vähentää öljyn määrää. Yleensä öljy kuluu muutoin kuin vähenemällä. Jos öljy vähenee nopeasti niin voi epäillä vikaa tai vuotoa. Veden ikävä ominaisuus on olla öljyä painavampaa. Märkäsumppukoneissa, Guzzeissa tyypillinen ratkaisu, vesi painuu moottorin viileimpään paikkaan öljyä painavampana eli öljypohjan pohjalle. Se ei sieltä helposti poistu jos ajellaan vain körököröä. Kone ja öljy pitää ajaa kuumaksi silloin tällöin niin että vesi kiehuu. Vesijäähdytteisiä tämä ohje ei koske.
Mistä vesi kertyy
Pyörän säilyttäminen on yksi rakaisuista. Jos säilytetään ulkona niin lämpötilan ja ilmankosteuden vaihtelut tiivistävät kylmän moottorin sisäpinnoille vettä. Se ei tapahdu hetkessä mutta pitkähköt seisontajaksot sitä tekevät. Eikä siihen vaikuta onko pyörä huputettu tai ei. Sadevesi harvoin on haitaksi mutta em. lämpötilamuutokset aiheuttavat tiivistymisilmiön moottorin sisäpinnoille. Moottori ei ole suljettu järjestelmä. Autokatos on hieman parempi mesta mutta lämmitetty autotalli on parhautta. Toisaalta, kuten eräät tuttuni tekevät, eli vaihtavat pyöränsä uuteen parin - kolmen vuoden välein, eivät hittojakaan välitä näistä asioista. Muiden murhe.
Nokeaminen
Myös öljyyn sekoittuva, männän ohi puhaltuva, palamistuote nimeltä noki, mustuttaa öljyn melko nopeasti. Se on hyvä viite siitä millainen on sylinterien tiivistys eli männärenkaiden ja venttiilinojaimien kunto. Jos öljy on vielä muutaman tuhannen ajokilometrin jälkeen jokseenkin läpikuultavaa ovat männänrenkaat hyvässä kunnossa. Pääosa öljyn seassa ilmenevästä noesta kulkee männänrenkaiden ohi öljyn sekaan. Noki sinällään ei ole vaarallista sillä se on liukaste eikä pilaa öljyä kovasti kuten vesi voi tehdä. Noki on hankalaa myös pakoputkistossa sillä jos sitä, esimerkiksi liian rikkaan seoksen vuoksi tai moottorin käynti liian kylmänä joka rikastaa seosta, aiheuttaa lambda-anturien nokeentumista jolloin niiden toiminta häiriintyy ja järjestelmä ei pysty säätämään seosta oikein ja ollaan karstautumiskierteessä.
Sytytystulppien väri
Viitaten seoksen muodostumiseen on sillä vaikutus sytytystulppiin. Tulppien väriä voi valvoa suhteellisen helposti ottamalla tulpan pois ja silmällä katsomalla miltä näyttää. Pahin on tumma tulppa joka on mustankiiltävä. Se kertoo että mäntien, imuventtiilien tai männärenkaiden tiiveys on hyvin huono. Myös sylinterissä voi olla vaurioita. Moottori ei tuota tehoa ja käynti huonoa. Karstainen tulppa on myös tyypillinen jos seos on liian rikas eli bensiiniin ja hapen suhde palatapahtumassa on väärä. Karstaisuutta syntyy myös lievästä öljyn pääsystä palotilaan. Päinvastaisessa tapauksessa eli ajaminen liian laihalla seoksella jossa ilmaa on liikaa polttoainemäärään nähden on myös tyypillinen vaiva. Se aiheuttaa kovaa kuumuutta palotilassa, pahimillaan sulattaa männän tai pakoventtiilin puhki. Ei ole harvinaista. Venttiilivaivoja tulee vastaan sillointällöin. Mäntävaurioita harvemmin. Että vaivojen aiheuttajasta ei ole aina hetikään selvyyttä on analogiaohjatuissa moottoreissa tyypillistä. Mutta kyllä se syy aina on löytynyt. Joko sytytyksenajoituksesta, polttoaine-ilmaseoksen väärästä säädöstä tai viasta kuten huonosta ilmansuodattimesta, ilmavuodosta tai vain polttoainesuodattimen, tms. tukoksesta. Myös moottorivauriosta joka on em. vaivojen "tuotos". Digitaalipuolella ei varsinaisia säätövirheitä ole mutta se mikä vielä on analogiaa näissäkin niin ilmansuodatin, äänenvaimentimien kunto, läppärunkojen balanssi, ja muutama muukin pikkusäätö. Monissa uusissa malleissa on siirrytty sylinterikohtaisista läppärungoista yhteen yhteiseen läppään. Tällöin ei ilmansaannin eroa sylintereiden välille isommin synny.
Mittauspiste
Tässä pyörässä se on jäähdytysöljykierron lopussa jossa öljy siirtyy matalapainepumpun avustamana jäähdyttimeen. Korkeapaineisen voitelupumpun öljyn lämpötilaa on hankalampi mitata sillä ei ole oikein selkeää kohdetta mistä mitata sillä sen piirin öljykanavat ovat koneen sisäisiä. Siellä lämpökuormitus on korkeampi.
Paluu ajotapahtumaan.
Kolmostie on tylsä ja hidas
Parkanosta käännyin Tampereen suuntaan mutta lyhyesti sillä kohta käännyin vasemmalle Tevaniemelle mutkatietä kulkemaan.
Ajosää
Erinomainen: tasaisen pilvistä, tyyntä ja lämpötila maltillinen kuusi astetta plussalla. Mikäpä oli ajella. Vielä oli, paikoitellen, talven jäljiltä hiekkaa joissain kohdin asfaltilla. Muuta liikennettä varsin vähän näin päiväsaikaan paitsi Parkanosta pätkän matkaa Tampereelle päin oli vastaantulijoita runsaasti ja raskasta liikennettä. Menosuuntaani ei ollut ihmeemmin esteitä.
Maalla on mukavaa
Avaraa maalaismaisemaa ja kyliä pitkin matkaa. Pysähdyin, pikaisesti, huoltoasemalle Luhalahteen. Horasin kahveet pahvimukista ja ostin pullon Bräkleeniä. Jatkoin taivalta Viljakkalaan. Yksi suosikkiravintola-kahvioistani on vaihtanut omistajaa ulkomaaeläviin enkä oikein sinne sopeutunut eikä tarjoilijattarena ollut enää sitä pitkäsääristä ja piukkapöksyistä blondia silmäniloksi joten jatkoin Ylöjärven suuntaan tuttua baanaa. Ihan rajoitusten mukaan. Tuttavia on asunut ja jotkin, vielä hengissä olevat ja töissä käyvät, asuvat reitin varrella mutta en ryhtynyt vierailuille koska tuskin ketään olisi ollut kotosalla vielä siihen aikaan iltapäivästä.

Kyrösjärveä Inkulasta länteen. Ajo- ja maisemasää erinomainen. Tyyntä eikä aurinko kiusannut.
Inkulan vanha kaarisilta kuvattuna uudelta sillalta itäänpäin.
Rakennustekninen suojelukohde. Nykyaikakin on päässyt romun nimissä kuvaan.
Kevyt liikenne
Kulkee vanhan sillan kautta. Ei hullumpi oikoreitti. Muitakin kaarisiltoja Pirkanmaalta löytyy. Tässä
yksi isoimmista. Eilen kävin tallustelemassa.
Tie päättyy Ylöjärvelle
Lähelle Verstastani. Ei ollut nyt sinne asiaa vaan siirryin Kerholleni höpöttämään päivän asioista motoristikavereiden seuraksi. Katselimme myös, isolta näytöltä, opettavaisia kuvauksia miten ajoneuvoilla voi liikkua poikkeavissa olosuhteissa. Muutenhan se oli normaalia jaskanpauhantaa ja kellokin näytti, höpinöitten jälkeen, jo kahdeksaa illalla niin teki jo suihkuun mieli.
Sivuaskel
Toki koukkasin naapurikylän pubiin yhdelle. Yksi tuttu juttukaverikin löytyi ja siinä se tuopillinen haihtui alle puolen tunnin. Enempää ei kärsi sillä se olisi tieliikennelain vastaista ja hyvin tuomittavaa. Olen samaa mieltä tieliikennelain suhteen. Jokin raja pitää olla. On eri asia mitä on jääkaapissa kotona tai mökillä. Polkupyörä on myös kätevä peli jos on tarve reippailla ja poikkeilla seudun anniskelukohteissa. Saa motivoitua liikuntaa.
Seuraava ajelu
Myös lähiseutua sillä Teiskon kautta kulkeva, kapeahko ja päällystetty tie vie 66:lle ja siitä kahvittelemaan Ruoveden vilkkaaseen laivarantaan. Siitä kirkon kohdalta käännytään. Satamassa on sekä anniskelupaikkoja että ruokaravintola sekä yleiset vessat. Jos haluaa niin pääsee höyrylaivalla joko Tampereelle tai Virroille. Toki Murole on, koukaten Jäminkipohjan kiertäen Kekkosen kautta, matkalla etelään ja sinne vievät motoristiystävälliset maalaistiet kolmelta suunnalta Kuten Kuru - Ruovesi -tieltä ja Teiskon puolelta Kapeen kautta sekä mita mutkateitä. Virroilta pohjoiseen aukeaa useita enemmän tai vähemmän mutkaisia ajoreittejä Etelä-Pohjanmaalle ja Keski-Suomen suuntaan. Toki Virrat - Alavus -väli on tylsä reitti ja jatkuu tylsänä jos ei koukkaan idemmäksi. Tasaista ja suoraa. Ei ole kiva ajaa sellaista.
Pirkanmaalla ja vähän muuallakin on muita kivoja teitä kuten Ikaalinen - Kankaanpää jonka matkalla voi poiketa Jämijärven ilmailukeskuksessa, kokilla mäen rinteella voiko lentohiekassa kävellä. Uhrilähteelle voi koukata jos kirkaan veden näkeminen innoittaa. (Yllättävän iso ja runsasvetinen lähde. Myös väärin perustein harjuksi väitetty drumliini Kyröskoskelta Kankaanpäähän on katuendurokuskille sopiva reitti.) ja Kankaapäästä toista reittiä takaisin Lavian kautta Mouhijärvelle.
Pari päivää myöhemmin
Tampere - Ylöjärvi - Kuru - Ruovesi - Tampere - kiertoajelu.
Säätila hyvä, lämpötila erinomainen matkantekoon eli kymmenen astetta plussalla. Pikkuruinen maisemakierros tuttuja baanoja jo lapsuudesta. Miksi sieltä: kuljin äidinisän kuormurin kyydissä niillä seuduilla, Virrat, Kuuskuutonen hiekkapinnalla ja Vanha Ylöjärvi - Kuru -tie Länsi-Teiskon kautta on ajettu jo polkupyöräaikoina. Saati mopolla. Mikäpä nyt uusia teitä isolla matkamoottoripyörällä. Raittisen veljekset lauloivat rallia jossa vaadittiin tekemään uus tie Kuukytkuus. Sitä ennen oli paikallistie Virrat - Orivesi joka oli mutkainen soratie. Paikoitellen se on yhä olemassa. Osa jäänyt sen jälkeen tehtyjen uusien teiden alle hyväksi pohjaksi sillä pohja on suurin osin jääkaudenaikaista hiekkakangasta nutta soisiakin kohtia on. Raittiset lauloivat siitä toiseksi uusimmasta ensin. Toinen versio kertoi nykyisemmästä. Matka 66:sta voi olla pitkästyttävää sillä metsää ja mäntynmetsää riittää. Toki Ruoveden vehmaisiin maisemiin kannattaa poiketa ja Virrat, somana kaupunkina, voi houkuttaa jopa ostoksille. Siinä välissä on virtapaikkoja joissa, suviaikan on palveluita. Tien varressa on myös, nähtävyytenä, maamme pisin hautavajoama.
Kuitenkin oikaisin
Kurun suunnasta Ruoveden suuntaan on oikealle pikkupoikkeama kohtuullisen kuntoisen asfalttimatkan päässä eli Muroleen kanava. Tällä kierroksella se ei ole vielä herännyt kesään. Kunhan herää on kanavalla kahvila-ravintola sekä vilkas laiva- ja venekanava ylävesiltä Näsijärveen sekä päinvastoin. Pari kuvaa otin, varsin kuivasta kevään Murolekoskesta. Melojia oli koskessa myös. Helppo jopi. Ei kuohuja voitettavaksi.
Muroleen ylä- ja alajuoksu 10 toukokuuta -25. Ei ole paljon kertomista. Vesi se vain lirisee.
Teollisuus ennen
Tällä kohtaa alkaa Näsijärvi etelään. Toki ylävirtakin on menestyksellinen koskivoimistaan. Monet voimalaitokset, sellu- ja paperitehtaat ym. muut koskivoimaa tarvinneet tuotantoyksiköt kuten henkselitehdas, ovat tämän veden ylävirran juoksun useista haaroista saaneet voimansa ja tuhannet ihmiset palkkansa suoraan tai palveluiden kautta. Vanhat, menestyneet kylät ja pikkukaupungit ylävirroilla, massatuotannon kilpailukyvyn laannuttua, osin autioituivat mutta nyt, ainakin omin silmin katsottuna, ovat palautuneet hiljalleen mutta vielä on matkaa alueen huippukausiin. Kesäisin on palveluita kun on mökkiläisiä. Sesonki on varsin lyhyt. Ei paljon rakenneta eikä nuorta väkeä kiinnosta. Onneksi, joitain tuottavia hommia voi tehdä vaikka hevon kuusessa jos on yhteydet.
Kerran sattui
Yksi pikku tarina: ajelin saman vesistöketjun laidalla Tampereella Satamakatua alas, silloisella pyörälläni, 1100 Brevalla ja pysähtyessäni liikennevaloihin eräs, itseäni nuorempi nainen, ajoi autolla pyöräni perään kun olin pysähtynyt punaisiin. En kuitenkaan kaatunut vaan vain takalokasuoja vääntyi pahannäköisesti ja taipui takapyörän ja rungon väliin kaksinkerroin. Työnsin pyörän vaivalla Wivi Lönnin Koulun jalkakäytävälle puuta vasten. Kyseinen autoileva rouva oli humalassa ja hän suorastaan vaati minulta, kyyneleet silmissä, etten soittaisi poliisia eikä kerrota hänen miehelleen. Enpä tietenkään soittanut enkä kertonut vaan pyysin tukun rahaa jonka sainkin jo seuraavana päivänä sovittuun aikaan ja paikkaan. Koska hänellä ei ollut valinnanvaraa ja satuin tuntemaan hänen miehensä mutta hän ei tuntenut minua eikä tiennyt että minä tunnen. Enkä kertonut tuntevani. Tunnettu kulttuurihenkilö. Rikos on vanhentunut molempien osapuolien osalta. Toki otin talteen hänen ajoneuvonsa tiedot. En ole, sittemmin, häntä tavannut vaikka Tampere on pieni paikka. Työpaikkansa ja osoitteensa kyllä tiedän. Sattuneesta syystä hän ei nähnyt pyöräni rekisterikilpeä. Niin, se muovinen lokari: taivuttelin sen suoraksi ja viimeistelin kuumailmapuhaltimella varovasti eikä siitä tiedä että kolaria olisi koskaan ollutkaan. Kestomuovilla on muotomuisti. Mutta lyhyt. Takalaukku ja takavalo jäivät auton konepellin yläpuolelle törmäyksessä eikä niille käynyt kuinkaan. Suurimman vahingon kärsi rekisterikilpi mutta sehän on Valtion omaisuutta.
Kohdalle sattunutta
Nuoret köllit kiilailivat autollaan kun ajoin erästä asfaltoitua pikkutietä Keski-Suomessa. Aikansa edellä tempuilivat Datsunillaan jarruttelemalla, kiilaamalla eteen, näyttämällä keskimmäsitä sormea ja muuta irvailua. Niin sopivassa kohdassa annoin Ducatilleni hieman kaasukahvaa, ohitin ja häivyin horisonttiin. Peileistä katselin että miten takana menee kun, yhtä-äkkiä ei näkynytkään. Ensi ajattelin että olivat luovuttaneet. Päätin kuitenkin vilkaista ja ajaa takaisinpäin hiljokseen. Peltoaukealla oleva mutka oli tehnyt nuorelle kuskille tepposet ja auto, kuski sekä kolme muuta sälliä seisoskelivat pellolla katollaan olevan auton vieressä. Apua ei siis tarvittu. Töräytin äänimerkkiä ja moikkasin kääntäessäni pyörän takaisin menosuuntaan. Tiedän tuskan sillä olen itsekin kääntänyt auton katolleen kun oli hieman raskas oikean jalan saapas.
Pari "kaatoa"
Hirvikolaristani on juttu erikseen jo aiemmin julkaistuna. Eläkkeellehän siitä viimein joutui/pääsi pitkähkön kuntoutuksen ja kylpylähoitojen kautta. Ei tullut rammasta enää duunaria. Vaan kylpylöissä viihdyin. Yhden hirvikolarin ajoin jo aiemmin mutta siitä tuli vain pikkuvaivoja ja pyöremonttia eikä nuori hirvikään tainnut kovin paljon kärsiä. Ojaan olen hirveä väistänyt Ruovedellä kerran ilman vahinkoja kummallekaan.
Ensiapupakkaus
Pitkään oli takalaukun pohjalla ensiapukassi. Nuhraantunut ja aika ikääntynyt. Vaan tarve sillekin tuli: aika kaupitsee. Tosin ei ollut kummoinen juttu. Isä ja pikkupoikansa kyydissä ajoivat ohitseni vanhahkolla moottoripyörällä. Vauhtia ei ollut ihmeemmin mutta enemmän kuin vallitseva nopeusrajoitus. Jatkoin taivalta kun tulin kohtaan missä oikealle kääntyvässä, jyrkähkössä kaarteessa pyörä oli vasemmalla ojassa. Enemmän taisi olla henkisiä vaurioita ja kypärätön poika varsin hyvässä kuosissa. Iskällä oli vammoja mutta ei luita rikki. Ihoa oli kärsinyt sieltä ja täältä. Ei teepaita ja verkkarit paljon suojaa. Hieman piti teipata. Kertoi että ohjaus meni jumiin. Arvelin että ei. Hierottiin pyörä asfaltin puolelle. Vain ohjaustanko ja jalkatappi olivat vääntyneet. Muut vaivat enemmän kosmeettisiä. Ohjaus toimi ihan ookoo tankoa käännellessäni. En ryhtynyt selittämään moottoripyörän ohjaustekniikkaa. Läheisestä maalaistalosta kävin soittamassa apuja annetusta numerosta. Toivottelin pikaista parantumista ja hyviä kilometrejä. Tulikin mieleeni että pitää uusia ensiapupakkaus tälle suvelle. Sellainen pieni jossa on kiristysside, puhdistusainetta ja laastareita. Voi sitä tarvita itsekin. Mökille myös uusi, isompi, setti. Vanha lienee vanha.
Etelä-Savossa
Olin tulossa pikkulohko-Guzzilla eli 750NTX-endurolla Karjalanmailta nuorna miesnä helteisenä sunnuntai-iltapäivänä ja tien varressa oli kaksi ajovarusteissa olevaa noin, ehkä alle, kolmikymppistä motoristinaista. Pyörä oli sammunut siihen ajosta. Käynnistysyrityksiä oli tehty niin että startti "punoitti". Sitten se ei enää startannut kerrottiin. Syyllistä ala- ja yläepäillään eli käänsin bensahanan, huomiota herättämättä, varatankkiasentoon. Laitoin virrat päälle ja pyysin mimmejä tuuppaamaan vauhtia. Pyörä lähti käymään ja kerroin heille mistä oli ongelma peräisin. Ajoin perässään muutaman kilometrin päähän kylälle jossa oli bensis ja tankki täytettiin. Tyttäret kiittivät kauniisti mutta se ei heille, eikä ilmeisesti minullekaan, riittänyt. Pääsin nk. yökylään. Yhteyttä pidettiin myöhemminkin mutta kun elämään tuli muita käänteitä niin asia ei sittemmin edennyt. Toisaalta, en osannut oikein valita. Kolmaalta, tyttäret myös tykkäsivät toisistaan.
Paalasmaan Kontiosta palatessa
Kaverin kanssa sinne mentiin ja taisi kivaa olla. MP69:n silloisessa julkaisussa oli juttua siitä kun teimme kaverin kanssa Trangioilla "hieman parempaa" retkiruokaa. Sunnuntai-iltapäivänä hiljaisina poikina telttoja ja kamoja pakattiin. Lossilla mantereelle ja siitä länteen. Minua ryhtyi ramaisemaan oikein kovasti jossain ennen Kaavia ja pysähdyin erään sillan kupeeseen levikkeelle. Kaveri ymmärsi ja sanoi vartoilevansa. Itse otin kolmen vartin torkut ojanpientareella. Kun siitä heräilin niin kaveri käveli sillan alta polkua levikkeelle pukien ajohaalaria päälleen. Sillan pielessä laiturilla oli ollut nainen pesemässä mattoja jokivedellä. Juttelu oli, kuulemma, lyhyt ja sensuaalitoimiin olivat ryhtyneet. Onhan se mukava saada kerran reissullansa kuten eräässä tunnetussa laulussa rallatellaan. Loppumatka meni huomattavasti kevyemmissä tunnelmissa. Hänen osaltaan. Jossain Pieksamäen tietämillä rupesi jo ruokakin hieman maittamaan. Jopa molemmille. Vasta myöhään iltasella saavuimme Ylöjärvelle. Matka siis sujui monen pysähdyksen taktiikalla.
Samaisessa Kontiossa
Paikallinen kyläkauppias taisi tehdä tiliä: Kaverinsa rahtasi pakettiautolla olutta ym. muita tärkeitä ravinteita mantereelta kauppaan ja kauppahan kävi niin että sulkemisaikaa ei sinä vuorokautena ollut. Homma jatkui lauantain ja kauppiaan silmät alkoivat olla melko lasittuneet sunnuntain vastaisena yönä. Tosin kaupankäynti hiljeni jo puolenyön jälkeen. Kuulin myöhemmin että osa leiriytyneistä lähti vasta maanantaina. Säät suosivat.
Jo mennessä Paalasmaalle
Menomatkasta jäi mieleen kaverin pyörän pikku ongelma. Kun olimme ajaneet parisataa kilometriä niin eräällä metsävälillä hänen, melko tuore Hondansa, alkoi nykimään. Kun hetkeksi pysähtyi niin taas päästiin jonkin matkaa hyvin mutta nykiminen alkoi taas. Erään kyläkaupan pihaan pysähdyttiin ja ihmeteltiin. Satula irti ja tarkistus polttainejärjestelmään. Tällä kertaa diagnoosi oli helppo: bensansuodatin oli tukossa. Onneksi oli läpinäkyvää tyyppiä niin oli helppo havaita. Suodatin irti niin että sisällä oleva bensa ei päässyt karkuun, voimakasta ravistelua, kurat valumaan pois, uutta bensaa sisään ja lisää ravistelua ja suodatin paikoilleen. Taas matka jatkui. Pikkujuttuja mutta uudelle motoristille voi olla paha paikka.
Edelliseen liittyen
Olen, nykyään varsin usein, huomannut että monet motoristit eivät tunne pyöränsä tekniikkaa. Ehkä oljyt ja suodattimet osaavat vaihtaa mutta muu perussäätö on jo ulottumattomissa. Ei tekniikka ole kovin muuttunut vuosien myötä mikä, joka tapauksessa, noudattaa fysiikan lakeja. Nykypyörässä on runsaasti digitaalitekniikkaa ja olen huomannut että ei edes bitti suussa syntyneet osaa yksinkertaista ohjelmointia. Taitaa tekoälyn tuottama jännitys ja viihde viedä mennessään. Tosin, siihen ei voi kuolla kuten moottoripyörän sarviin voi.