Ducatiporukkaa Vehoniemenharjulla

 

Leilan munkit
Kelpasivat monille. Itse söin, kuten tapanani on, kahvikupillisen ohessa juustokakunpalasen, joskus kaksikin. Nam. Jono oli, ajoittain, ulko-ovelle asti. Kymmenkunta minuuttia meni herkun hakuun.

Ducatit
Satunnaisia kuvia. Melko uutta kalustoa. Ainakin omissa silmissäni. Lisäksi muita paikalle saapuneita motoristejä. Hyvä ajoitus säiden suhteen: kylmää luvassa.

Aloitus vanhimmasta. Siistissä kunnossa.

Benellikin löytyi.

Henkilökohtainen ajoneuvoni. Tällä kertaa.

 

Kun oikea suvi alkaa

Tuon Kerhon perältä taloyhtiön talliin California 1400 GTS:n. Siitä matkanteon riemu repeää. Tapahtumia kyllä riittää. Trike jää vielä autotalliin jos säät eivät suosi isommalla pyörällä ajoa.

Muitakin pyöriä. 

 

Pala Roinetta, ravintolan terassinäkymä yhdeltä kohtaa.

Juttukaverikin löytyi

Satuimme kahviossa samaan vapaaseen pöytään. Muutaman lauseen jälkeen meillä olikin jo yhteinen tuttavapiiri. Vaihdettiin moottoripyöräkokemuksia ja muuta tavanomaista lätinää. Nyt tervehdimme jatkossa aina jos vain kohtaamme. Nimiä tai osoitteita emme tulleet vaihtaneiksi. No, tuo yhteinen tuttavapiiri hoitanee yksilöinnin...

 

Lähiseutumatkailua kolmipyöräisellä moottoripyörällä: Kuljun tuulimyllynmäki.

 

Käytännössä
Ensimmäinen kunnon kevätajelu. Tosin ei pitkää kierrosta eikä vastuksia ilmennyt. Sää suosi. Kaikki toimii California Adamantissa. Tosin polttoaineen kulutus on, jos edelliskesän lukemiin vertaan, jonkin verran isompi. Toisaalta, ei ole myöskään minkäänlaisia käyntiongelmia. Pitää silti tarkistaa kaasuttimet ja virranjakaja. Kulkua kyllä on ja moottoritienopeudet ihan ookoo jos reilua 120km/h voi nopeaksi sanoa. Ei kannata heti ajokauden alussa hukata ajokorttia kuivumaan. Pakoputkien mustuneet päät kertovat että seos on rikkaalla. Siihen lienee syynsä. Ensi pitää tarkistaa ryyppyjen mekanismien toiminta ettei vain jää ryyppy päälle niin kuin kuljettajalle joskus.

Oli niin hieno sää
Että ei kiinnostanut sisätilahommat vaan kävin ajelulla. Laitan tähän muutaman kuvan näin ensialkuun. Tämä paikka, laiturineen, löytyy Kuljulta Ylöjärveltä. Ensin pitää löytää Mutala ja siitä kääntyä ja ajaa reilut viisi kilometriä sorabaanaa. Kyseessä niemimaa ja kyläkeskus joka on liki Koljonselän rannan.

Heikkilän vanha pirtti.

Rinnetontilla. Vanhaa on pitänyt tukea. Paikalliset ammattilaiset ja kyläyhteisö ovat ylläpitäneet ja säilyttäneet.

Avartavia linkkejä: Kuljun perinneyhdistys, Paikallista palvelua, Venesatama Koljonselän rannassa noin sata metriä Heikkilästä. Kylä on elävä vaikka kaikissa kiinteistöissä ei enää olekaan asukkaita. Toisaalta uusia rakennuksia on rakennettu varsin paljon läheisyyteen.

 

 Heikkilän aitta.

Näkymä Kuljun satamasta Koljonselän yli Teiskoon kolmas päivä toukokuuta -24.

 

Jäät lähtevät sulamalla

Sataman vieressä lahdenpohjukassa oli vielä jäätä joka ei kanna. Häviää, näillä säillä, parissa päivässä. Kolmen - viiden viikon päästä uimavesi on uitavaa jos aurinkoista pitää. Mutta ei arkavarpaille. Näsijärven vesi on varsin puhdasta nykyisin. Vedenpintaa säädellään joten keväällä vesi onkin alhaalla ja touko-kesäkuun aikana se nousee normikorkeuteen. Haittaa jonkin verran kalojen lisääntymistoimia.

Kerran oli myrskyistä

Muksuna olin rannassa kun oli kova tuuli ja järvi osin jäässä. Tuuli onnistui tarttumaan jään pintaan ja aallokko synnytti ahtojäävalleja paksumman jään päälle. Oli jännä katsoa kun jää pyrki voimalla rannalle ja murtui siihen korkeaksi valliksi pitäen kovaa kohinaa. Yleensä jää vain sulaa paikalleen kuten nyt.

 

Parin viikon päästä on aivan eri näköistä kun lehtipuut esittelevät vihreyttään.

Veneellä pääsee tähän. Pienveneen voi vetää rantahiekalle vierailun ajaksi. Satama ei vastaa myrskyvahingoista.

 

Lapsuudessa

Yllä olevan laiturin sijasta oli oikea iso laivalaituri. Lapsuudessani tähän pysähtyivät höyrylaivat kuten S/S Pohjola ja S/S Tarjanne ja muutkin laivat kuten M/S Intti. Kaikilla olen risteillyt. Aito koivuhaloilla kulkeva höyrylaiva S/S Tarjanne risteilee edelleenkin Virrat - Tampere välillä mutta kulkee tuolla vastarannalla monen, monen kilometrin päässä. Viime vuonna viimeksi Tarjanteella. Matka loppui mutta ei laivan tarjottavat. Koko päivä ja vähän alkuillasta siinä meni. Suosittelen. Näsijärvi ei ole niin pieni kuin näyttää...

Vikelän Tuulimylly samalla mäellä kuin Heikkilä mutta toisella puolen. Myös Erkkilä on samalla mäellä mutta Anttila peltoineen hieman syrjemmällä.

Tuulimyllyssä minun aikanani
Kolmannet siivet minun aikanani. Herrat Virta ja Wendelin uusivat siivet 70-luvun alussa. (Tarkempia tietoja odotellessa. Kohtahan se selviää kun tulee kommentteja.) Myllyn luona kuvattiin myös elokuvia ja Pikkukakkosen edeltäjää Niksulan Teeveetä jossa olin itsekin mukana vihellyskilpailussa Saarelan Mikon kanssa. Hävisin. Muistoissani on aukkoja koska muutin muualle opiskelemaan seitsemänkymmenluvun puolivälin jälkeen ja duunitkin olivat muualla. Nyt eläkkeellä niin on aikaa kulkea vanhoja polkuja. Vieläköhän koulumatkani poluista olisi jotain jäljellä. Saran (Sarka) perheen talon (Frigård) hevoshaka oli jännä paikka. Kyseinen hepo halusi aina purra minua. Tuli jänniä kilpajuoksuja koulumatkan piristykseksi.

Ekaluokkalaisena
Koulumatkani oli lyhyt, noin kaksi kilometriä, sillä kylässä oli kansakoulu. Löytyi myös kirjasto ja lääkärin vastaanotto. Kauppa noin kilometrin päässä. Mäellä on lukuisia muita taloja ja talousrakennuksia. Talot ovat varsin pienillä tonteilla tiheästi talousrakennuksineen eri puolilla rinteitä ja pari ihan laellakin. Kunkin talon pellot eri puolilla mäkeä. Kulttuurinnälkäisille ja maaseutuihmisille erinomainen näköalapaikka. Paikallisessa kahviossa annetaan tietoa. Oma koulumatkani oli lyhyt metsän läpi mutta pitkä tietä myöden. Koira saatteli minut kouluun ja nouti koulun jälkeen. Koulua oli vain kahtena päivänä viikossa. Niihin aikoihin.

Huonojalkaisen kulkupeli. Kuva Nummijärveltä mp-kokoontumisesta.

 

Kevätajalulla ja säätöjä

 

Puhelimeni soi turhaan
Myyn eioota sillä en enää tee huoltoa, asennusta tai mitään korjaamotointa kuin omiin pyöriini. Olen ansaitulla eläkkeellä ja Verstas sekä Kerhoni ovat vain omaan käyttööni. Toki Kerholla avustan muunmuassa kahvinkeitossa ja siivouksessa. Toisinaan olen ollut myös valokuvaajana ajeluilla tai Kerhon muissa tilaisuuksissa. Eiköhän löydy nuoria ja innokkaita asentajia Guzzejakin ruuvaamaan.

Ennen ajelua
Katsoin melkein kaikki öljyt. Keulaa en tutkinut koska se on toiminut moitteitta josta voi päätellä että siellä on oikeaa öljyä oikea määrä. Tein joitakin vuosia sitten keulaan peruskunnostuksen. Keula on erittäin hieno laite kaikkine säätöineen ja omaisuuksineen. Itse lisäsin keulaan keulakulmasäädön.

Helpposäätöinen
Myös varsin väärinkäytetty kun ei ole perehdytty sen toimintaan ja lukuisiin säätöihin. Olen kuullut pitkän käyttöajan kuljettajan kertovan että ei ole uskaltanut koskea nuppeihin lainkaan kun ei ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Keula oli ihan lötkö. Säädin, noin suuripiirtein, pikku ajokierroksella keulaa. Omistaja teki koeajon ja sanoi että nyt on hyvä. Myöhemmin tapasin hänet ja kysyin huoltamastani keulasta että onko hyvä. Hyvä on. Kertoi hän. Epäilen että ei paras vaikka siihenkin olisi mahdollisuus.

Nyt ymmärrän miksi ei säädetä vaikka säätöjä olisi
Kuinka monta motoristia lieneekään jotka eivät löydän itselleen perskohtaisia säätöjä? Pahimmillaan huono säätö johtaa onnettumuuteen. Parhaimillaan loistavaan ajotuntumaan. Kun säädetään, testataan samalla ja haetaan omaa tuntumaa omaan ajotyyliin. Rataharjoitus jousituksen ja vaimennuksen säätöön lienee paras paikka testata.

Takaisin perusjuttuihin
Moottoriöljyn vaihdoin ennen käyttöönottoa ja sitä oli ylämerkkiviivaan asti. Sen sijaan vaihteistoon jouduin lisäämään öljyä yli desilitran. Magneettitulpassa oli hienojakoista rautajauhetta. Epäilemättä kytkentähammastuksista irronnutta. Vaihteisto, 60-luvulta, ei ole erityisen äänekäs. Tosin kolahtelee kuuluvasti kun vaihteita vaihdellaan. Siivosin magneetipropun että se voi jatkaa tärkeää tehtäväänsä vaihteistoöljyn puhtaanapidossa rautajauhon osalta. Perävaihde oli yllätys: ei vuoda enää. Siinä oli pikku vuoto huulitiivisteen suhteen mutta nyt ei öljyä ollut kadonnut eikä läikkää asfaltissa alapuolella eikä Kerhon lattiallakaan missä se talvehti. Perävaihteessa on huohotin. Sen letku pitää vaihtaa sillä se on kovettunut ja murentunut. Pikkujuttu. Trike on nyt taloyhtiön tallissa. California 1400:nen päätyy samaan paikkaan lähiviikkoina. Saa taas kateelliset naapurit kadehdittavaa. Kuulemma moottoripyörä on palovaarallinen. Tällä kertaa syytettiin akkua joka voi kipinöidä. Tapasin myös taloyhtiön yleismiehen. Paikallisessa. Hän sanoi että taloyhtiön säännöissä kielletään mopedien, moottoripyörien ja sähköajoneuvojen säilytys talleissa. Päätin että pysäköin vain.

Koska ajokaudenavaus on juhlapäivä
Kävin Ylöjärvellä paikallisen liikekeskuksen, Elon, kahviossa syömässä lounaani eli täytetyn voisarven kahvimukillisen ohessa. Juhlapäivän kunniaksi oli Kerhoni liivi ylläni. Se aiheutti, selkeästi, jonkinnäköistä hankaluutta. Vanhempi väestönosa taisi pelästyä koska vaihtoivat pöytää kauemmaksi vakiopöydästäni katsellen. Eräänlainen protesti, oletan. Tuijottivat synkän näköisinä. Tuskin metrin välin kasvattaminen kahteen metriin kauheasti helpottaa. Mutta hyvä jos auttaa. Söin, join ja jätin heidät rauhaansa. Muutoin olen saanut hyvää palvelua nykyisen kahvioyrittäjän toimesta kuten nytkin. Taidanpa käydä kotikyläni naapurissa Ylöjärven Kuljulla kahvilla jo huomenissa jos sää sallii. Ymmärtääkseni samaa firmaa on Elon pääaulassa oleva kahvio. Tässä lisää infoa seudusta.

Lyhyt lenkki
Lähdin Verstaaltani Uutta Kuruntietä ja ajelin Mutalaan ja em. Kuljuun asti ja sieltä takaisin Vanhaa Kuruntietä Ylöjärven keskustan läpi Soppeenmäkeen ja sieltä Kerholle. Kahvia oli keitettynä. Väkeä yllättävän vähän paikalla. Montaakaan pyörää ei ole vielä otettu liikenteeseen. Eiköhän toukokuun lopulla ole kalusto liikenteessä tai sitten on jotain outoa menossa. Vanhaa Kuruntietä, josta on vielä jäljellä osa, eli Ylöjärveltä Mutalaan. Asfaltti on surkeassa kunnossa ja tie kapea. Liikennettä on varsin runsaasti.

Kerholta kotitalliin
Poikkesin vielä Verstaalle ja sieltä Vanhalle Kuruntielle ja siitä päätietä pikku koukkauksella Pispalan läpi sen pohjoispuolta Pispalan valtatietä. Siitä on varsin hyvät näkymät Näsijärvelle. Aivan tyyni sää ja liikennettä vähän. Myös Pyhäjärven laineettomuuden näin Ratinan sillalta. Siitä pätkä moottoritietä kotitalliin. Ei ongelmia. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa mutta pääsuuttimet saattavat olla liian isot. Voin kokeeksi laskea luistineuloja pykälällä alemmaksi. Se lisää hapen suhteellista osuutta polttoaine-ilmaseoksessa. Sen näkee huomenna. Tai sitten kun joudan.

Ei enempää kuvia, toistaiseksi
Huomenissa, jos muuta ei ilmene, vilkaisen kaasuttimien säätötilanteen ja otan aiheesta muutaman valokuvan. Saa nähdä kuka nyt tulee valittamaan että taloyhtiön tallissa ei saa tehdä remonttia. Ja bensakin voi haista. Jos on nätti sää ja huvittaa säätää, niin Verstaani on vain hieman yli kahdenkymmenen kilometrin päässä. Tilani olen vuokrannut eräältä toiselta kerholta. Siellä saan säätää rauhassa. Tai Omalla Kerholla. Molemmissa on hyvä valikoima työkaluja ja tilaa. Pääosaa pyöristäni säilytän Kerholla. Kerholla on ollut, talvivarastossa ja, osin kesällä, parkissa kymmeniä pyöriä. (Osalla jäsenistä on kaksi tai useampia pyöriä.) Tässä katseltu neljäkymmentä vuotta kerhosäilytystä niin ei ole ollut hankaluutta. Eikä bensa haise.

Muut pyörät
Honda 350 CL:lää en ole ehtinyt laittaa ajokuntoon vieläkään. Tosin varsin vähän tarvitsee enää pakkoliikkeitä sen eteen. Todennäköisesti myyn sen. Enemmän on tehtävää Ahdinpyörän suhteen mutta 1400 GTS on valmiina ajorientoihin kunhan kesä kunnolla saapuu. Huollettu, puunattu ja hieman lisävarusteltu. Takalaukun laitoin paikoilleen tänään.

Vappumatinea

 

Tästä Suvi alkaa.

Ilta oli nuori

Otin järjestelmäkameran mukaan. Valokuvailin alueen maisemia. Sinivuokkoja ja muuta. Peltolammin kierros poikkesi paikallisessa baarissa. Ei erityistä meininkiä. Vakioporukasta monet kotonaan tai jossain. Loppuporukka korjaili krapulaansa. Monella tiedossa sairaslomaa tai "pekkasia" torstaille. Yllytin että miksi vain yksi päivä koska kohtahan olisi perjantai-ilta ja ja koko viikonloppu käytettävissa korjailuun. Ilmeet kirkastuivat.

 

California Adamant öljynvaihto moottoriin

Vain kaksi litraa
Siksi tuplataajuus öljynvaihdossa. Öljypohjan ja kampikammion välinen korokeosa on poistettu. Toinen syy öljynvaihdon taajuuteen on että pyörällä ajetaan kevään kylmä rapakausi ja syksyn viileät säät. Pieni öljymäärä lämpenee nopeasti. Vettä voi kertyä kylmänä käyvän moottorin öljyyn. Halusin pyörästä matalan ja niin linjakkaan kuin kohtuullisesti oli mahdollista. Öljypohjan väliosan poisto helpottin madaltamista. Kymmenen vuotta sitten. Ei silti ole tarkoitus muuttaa isommin vieläkään. Ehkä takaiskunvaimennusta voisi hieman muokata ja peruutusvaihteen asentaa järeämmällä sähkömoottorilla. Ehkä vanha käynnistinmoottori olisi hyvä pakin voimalähteeksi. Tarvitaan aika jyrkkä välitys. Talvikauden hommia tulevaisuudessa. Niin, ylipäätään, oletteko nähneet trikeä joka kallistelee sisäkaarteeseen? Tämä on sellainen.

Tilanne vähintäänkin yhtä hyvä
Jos on alkuperäinen, hiukan auki neljän litran öljytila, niin öljynvaihto on kymppitonnin välein. Päätin madaltaa pyörää ja öljypohjan korokeosa on poissa ja öljypohja on kiinni suoraan kampikammiossa. Käytännössä moottori käy kokolailla aina uudella öljyllä kun on vaihto tuplasti taajempi. Öljyn käyttömäärä pysyy vakiona matkanteon määrän suhteessa. Moottoriöljyn kulutus on edelleen neljä litraa per 10000km. Sitä en ole mitannut paljonko öljyä katoaa öljytilasta ajojakson aikana. Öljytikku on aina kostunut kun sitä vilkaisee. Aika-ajoin teen RVS-käsittelyn. Edellisestä ei ole vielä kymppitonniakaan. Parin seuraavan kympitonnin jälkeen uudelleen: moottoriin vaihteistoon ja perään. Kaikki rakenteet ovat peräisin muiden hylkäämistä moottoreista, vaihteistoista ja perävaihteista. Kyllä romustakin voi korjata... Toki osavaihtoja tapahtui mutta käytetyistä, riittävän ehyistä, osista. Osan osista sain lahjoituksina. Kaikki ei tarvitse kaikkea. Itselläkin "romuvarasto" alkaa olla varsin runsas ja alkaa rasittaa vuokrasuhteen vuoksi. Kallistuu kuin tuopillinen olutta.

Moottorin käyntiääni
Voisi sanoa että vaimea. Mekaaniset äänet rajoittuvat yksinomaan venttiilikoneiston lievään kilinään. (Normiääni) (Ynnä kalkattava kytkin kun kahva on vedetty pohjaan. Vanhan isolohko-Guzzin normimekkalaa sekin. Ei vika.)  Säädöt ovat pysyneet hyvin kohdillaan. Valmistaja esittää että säätö olisi kymppitonnin välein mutta olen havainnut sen turhaksi hommaksi. Stetoskoopilla kuuntelen kunkin venttiilin mekanismin aiheuttavan äänen ja se määrittelee tarvitseeko säätää. Välykset eivät ole muuttuneet vuosiin tai kymmeniintuhansiin kilometreihin. Säästää tiivisteissä. Moottorin alakerta täyttää kohta 100000 kilometriä. Siinä en ole havainnut, tiivistevaihtojen lisäksi, korjattavaa tai säädettävää.

Stetoskooppikuuntelu
Siinä ei sen kummenpaa kuin etsiä ääni josta on jo aiempi kokemus. Karkeasti: jos kolisee on välys liian iso ja jos ei kuulu ääntä on välys aivan liian pieni ja kun kuuluu sievä, suht korkeataajuinen, pikku kilinä niin ollaan turvallisella puolelle. Tässä on kaksiventtiilikantinen moottori vaan Guzzin monissa malleissa on myös single ohv cam-neliventtiilikoneistoja. Silloin pitää olla tarkenpana. Niissä malleissa on paperitiivisteen sijasta o-rengastiiviste venttiilikopassa.

Tiivisteiden säästäjille
Ei joka välissä tarvitse tiivistettä vaihtaa. Kyse on lähinnä paperitiivisteistä. Kun uutta, tai käytettyä ehyttä, tiivistettä vaihdetaan, mikäli se on vahigoittumaton voi sen käyttää uudelleen. Kun uusi tiiviste laitetaan niin sen toinen puoli liimataan tiivisteliimalla irotettavaan puoliskoon, toiselle puolelle tiivistepintoihin laitetaan vaseliinia ja liitetään osat yhteen. Ei sen kummenpaa. Jos, kuten Guzzin venttiilikoppien kanssa sattuu että tiiviste pulpahtaa pois raostaan. Kaksi syytä: koppa on taipunut tai tiivistettä ei ole liimattu, toispuoleisesti paikalleen tai huohotuspaine on kasvanut liian suureksi. Asiassa voi tulla tilanne että tiiviste ei enää tiivistä. Siihen auttaa joko uusi tiiviste tai tiivistepintojen työstö suoriksi ja uusi tiiviste. Hätilassa molempien puolien liimaus mutta sitten ei voi lähteä pitkään aikaan liikenteeseen kun pitää odotella. Guzzin rakenteet, yleensä, eivät ole taipuilleet jos ne ovat olleet originaaleja Guzziosia.

Kerrotaanpa tämäkin
Tasolevy, esimerkiksi hiottu kivi, kuten hautakivi tai vastaava, on taatusti suorapintainen. Sen pinnalle levitetään hyvin ohuesti hiomapastaa. Sitten hinkataan ja tulos tutkitaan eli samalle pinnalle, puhdistuksen jälkeen, levitetään väriainetta hyvin ohuelti. Sitten hierotaan työstettyä ja pestyä pintaa väritasoon. (Erinomaisen väritason saa hautakiviveistämöltä.) Tarkistetaan kuinka kävi. Jos väriä on tarttunut vain satunnaisiin paikkoihin pitää hiontaa jatkaa kunnes väriä on kauttaaltaan. Venttiilikoppa ei ole fataali siinä määrin kuin sylinterikansi.

Guzzin kymmenentuhannen perushuolto
Siinä on öljyn ja suodattimen vaihto, venttiilivälysten säätö, keulan öljynvaihto, mikäli tarpeen ja yleinen katselmus jarruihin. (Jarrupalojen kunto, renkaat ja yleinen siisteys ja valot.) Viidenkymmenetuhannen huolto. Perustuuu kymmenentuhannen huoltoon mutta syynätään paljon perusteellisemmin. Ohjauslaakerit ja niiden voitelu, kaikkien nesteiden vaihto, takanavan pesu, purku sekä voitelu ja muita perusasioita. Lisäksi ajankohtaiset ajoneuvojärjestelmän päivitykset. Lopuksi vikalogien nollaus. Kaikki mainitut toimet sujuvat kotitallissa asianomaisilla, ilmaisilla ohjelmistoilla kuten toisaalla on selitetty. Helppoa ja nopeaa.

Vaihteiston käyntiääni
Joka vaihteella oma äänensä. Ääni riippuu kierrosluvusta ja resonansseista kullakin vaihteella. Jos ääni on vinkuva tai jollain kierroluvulla ulvova on hammaspyörien ryntöpinnat kyseisen vaihteen osalta vaurioituneet. Usein suurin vaihde on se joka kuluu ensin. Tyhjäkäynnillä, kun vaihde on vapaalla, vaihteisto kolisee rytmikkäästi mutta se on normaalia. Teknisesti vaihteisto, nykypyörissä, on varsin arkaainen. Toisaalta se on pieni, kevyt ja nopeatoiminen. Kunhan oppii käyttämään.

Öljyn suodatus
Öljynsuodatin vaihtuu joka toisen, tai joskus, jopa, joka neljäs kerta, öljynvaihdon yhteydessä. Tässä vakiosuodatin öljypohjan mataluuden suhteen on ainoa vaihtoehto. Muissa pyörissäni käytän kaksi kertaa isompaa ja vaihto 20000 kilometrin välein. Näissä vanhemmissa kun suodattimen vaihto edellyttää öljypohjan irrotusta että suodattimen saa ulottuville. Samalla saa sakat pois öljypohjasta. 1400 Californiassa suodatin on moottorin ulkopuolella. Siinä irrotan öljypohjan 30000 kilometrin välein. Sinne kertyy sakkaa. Eli öljypohja suorittaa myös öljynpuhdistusta.

Olosuhteet
Monet ovat tyytyväisiä ettei moottori käy kovin lämpimänä. Harahaluuloa on se. Moottorin käyntilämpötila, öljynlämmöllä mitaten, saa olla yli 100 astetta. Silloin voitelu on tehokasta, moottori tasalämpöinen ja kitka minimissään

Iso ja pieni suodatin eroavat
Jos oletetaan että molemmissa on samanlainen suodatuskyky likapartikkelien osalta niin koolla on merkitystä: pieni suodatin kokee että öljyä liikkuu paljon aikayksikköä ja pinta-alayksikköä kohti. Isompi suodatin, vaikka tuplakokoinen, omaa puolet hitaamman virtauksen eli sen suodatuskyky on tällöin parempi koska laajemmalle alueelle leviävä paine, yksikköä kohden on puolet alhaisempi. Suodattimen vanhetessa sen suodatuskyky paranee mutta virtausvastus kasvaa samassa tahdissa. Se määrittelee vaihtovälin. Suodattimien virtauspinta-ala on suunniteltu niin suureksi että suodattimen tukkeutuminen, normikäytössä, on äärimmäisen harvinaista. Kokolailla ehyen moottorin suhteen.

 Öljyn valuttelua suppilon ja letkun kera. Oikealla pullo joka toimii vaihteiston huohotustilana. Vaihteisto on 60-luvulta.

Miksi 60-luvulta

Silloin hammaspyörät tehtiin umpikarkaistuina. Se antaa raskaammassa käytössä enemmän kestävyyttä eikä öljyn joukkoon kerry metallisilppua. Öljynvaihto vaihteistoon 10000 kilometrin välein. Myöhemmissä vaihteistoissa on pintakarkaistut rattaat. Vaihteistoon on tehty RVS-käsittely. Kaksi magneettia kerää rautahiutaleita pois öljyn joukosta.

 

Öljytikun ja täyttötulpan yhdistelmä.

 

Käyttämäni moottoriöljy

Valvolinen peruskamaa raskaaseen käyttöön. Mineraaliöljy 20W-50 eli hieman paksuhkoa. Siksi lämmityskäyttö ennen ajosuoritusta. Pyörä käyntiin tallin edessä ja sillä aikaa pukemaan ajokamppeet ylle. Asiasta on huomautettu negatiiviseen sävyyn. Huomauttaja on sittemmin muuttanut pois.

 

Öljytulppa jonka avaamalla vanha öljy poistuu. Paksussa johdinkohdassa on liitin peitettynä kutistesukalla.

Likainen paikka

Öljypohjan alapinta ja takaosa keräävät kuraa ajossa. Laskettelin painepesurilla liat pois ennen öljynvaihtoon ryhtymistä.

Öljynlämpöanturin johdinparin suojasukka vioittui vanhuuttaan.

Johtimessa on liitin

Sen ympärillä on pätkä kutistesukkaa. Pitää aukoa ja korjata johdinvaurio kunhan saan pyörän nosturille. Lämpömittari näyttää oikein eli signaali kulkee. Pesen samalla rasvaisen lian pois. Muutenkin pyörä pitää pestä.

 

Liki sopivan lämmin päivä aluksi

Lähdin alkuiltapäivästä ajelemaan moottoria lämpimäksi taajamassa. Ulkolämpötila, lähdössä, oli 21 astetta. Ajoin yhdellä istumalla Hämeenkyrön kautta Viljakkalaan jossa pidin kahvitauon paikallisessa bistrossa. Moottoriöljyn lämpötila tällöin hieman yli 60 astetta. Reilut kaksikymmentä astetta alle tavoitelämpötilan. Moottorissa ei ole muuta jäähdytystä kuin ajoviima. Iltapäivän mittaan sää viileni, pilvistyi ja kevyttä sadetta ilmeni. Ajoin Takamaan kautta Ylöjärvelle ja tein mainitun huollon. Että ei minkäänlaista mainittavaa lämmönousua ennen kuin ajoin Tampereen Rantaväylää tunneliin ja sieltä ratapihaa ja hotellikomplekseja sivuten Viinikan liikennesekoittajaan. 

 

Loppumatkalla hieman parempi lämpötila

Otin keskikaistan Viinikasta lähtiessä kuten tavallisesti. Ensin kuuttakymppiä ja sitten sataa kunnes toisesta liittymästä oikealle kohti kotiosoitetta. Nyt lämpö oli kivunnut jo liki seitsemääkymmentä. Jätin tallin eteen pyörän käymään joutokäyntiä siksi aikaa kun vaihdoin ajokamppeet siviileihin ja lämpö kohosi yli 70 asteen sen aikana, vaivoin. Jätin talliin jäähtymään. Kivasti rakenteet naksahtelivat. Olisi hyvä että ajoittain lämpötila kohoaisi yli sadan asteen. Ehkä sitten kesällä. Sitä odotellessa...

Haittaako kylmänä käynti

Helppo vastata: haittaa. Aiheuttaa ennenaikaista kulumista jos moottori käy kylmänä. Kylmän moottorin rakenteet ovat väljempiä koska metallit reagoivat lämpöön tai sen puutteeseen. Moottoriöljy on tarkoitettu käymään lämpimämpänä. Toisaalta, voisi väittää että huonompi öljy korottaisi moottorin lämpötilaa. Silloin kitka on suurempi. Se taas aiheuttaa kulumista. Voitelu on siis eräänlainen kompromissiratkaisu.

Takalaukun vaihtoehtopaikka

Normaalisti takalaukku on katteen alapuolella. Jos laukun ottaa sieltä pois niin sen tilalle saa paljon isomman kuorman kuin mitä takalaukkuun mahtuu. Takalaukku telineellä on helposti saavutettavissa. Esimerkiksi leirintäkamat voi pakata alatasolle ja sinne mahtuu noin 140 senttimetriä pitkiä kuljetettavia tavaroita.

Vasemmalta sivulta. Kahvoista voi vetää kuormaliinat ristiin laukun yli. Tai niitata soljet laukun kulmiin.

Painavat kamat alimmaiseksi

Pyörän rakenteesta johtuen parhaat materiankuljetuspaikat löytyvät alhaalta sivuilta takapyörien edestä ja sisäsivuilta sekä yllä mainittu laukku katteen alla tai yllä kuvassa esitetyssä paikassa.

 

California Adamant Vaijeri- ja kahvakatsaus

 

Suhteellisen lämpöinen iltapäivä
Tallin ovet auki ja syynäämään juttuja. Öljynvaihto on tuloillaan mutta sitä ennen arvelin että pitää katsoa vaijereiden kunto ja huoltaakin hieman. Myös kahvat ja niiden akselit ja muut mekanismit tuli siivotuksi ja tutkittua. Leppoista kevätiltapäivän hommaa.

Alkukesästä
Vuosijuhla sillä tämä trike täyttää kymmenen vuotta. Perusta on vuodelta 1988 tai ainakin silloin rekisteröity Suomeen vaan pyörästä on sittemmin tehty sisäkaarteeseen kallisteleva trike toimestani. Maamne lainsäädäntö on harvojen käsissä. Oli varsin mielenkiintoista keskustella kuoppiinsa järjestyneen virkahenkilöväen kanssa. Voinette arvata että uusi juttu ei suosiota saa. Raaka, perusteltu ja vakaa tietämys ja tositteet murtaa vakavamielisenkin virkailijan "selän" kuin se olisi keitettyä spaghettia. Ei tulos silti ollut totuutta vastaavaa. Sinänsä harmi että avuton, oppimaton sekä ylimielinen virkamiestoiminta on tällä tasolla maassamme. Yksilön etu ei aina ole kunnossa. Onneksi on tahoja kuten Testmill Pentanova ja siellä ammattitaitoa. Tässä jutussa oleva pyörä on TP:n testaama.

Ei tarvitse paljoa työkaluja
Laadukkaat sivuleikkurit, pihdit, talttapäinen ruuvimeisseli, kymmenen millin lenkkiavain, kuusiokoloavainsarja josta tarvitsin kahta kokoa, Bräkleeniä ja ohutta öljyä. Kourallinen pienikokoisia rättejä. Käytännössä entisten teepaitojeni jäännöksiä leikattuna sopiviksi tilkuiksi.

Vaijereista
Tässä kerrotaan vanhanaikaisista metallispiraalivaijereista joiden sisällä oleva vaijeri on kierrettyä teräslankaa. Sen sijaan nykyaikaiset teflonjohtimiset vaijerit ovat hyvin kestäviä sillä niissä ei metalli hierrä metallia. Niihin kannattaa satsata jos haluaa keskeytymätöntä matkaa. Minua ei pikkujutut kovin vaivaa. Eläkeläisellä ei ole isompia kiiruita. Nämä vaijerit ovat, pääosin, Storm-Motorin ja Bilteman valikoimista.

Nykypyörät
Niissä ei ole vaijerin vaijeria vaan on sähköisiä komentoja ohjaava keskusyksikkö joka toimittaa käskyjä eri sähköisille toimielimille. Osaksi toiminnot, kuten jarrut, toimivat nestepaineella. Tämä pyöräkin käyttää nestepainetta mutta vaijereita silti on kiitettävä määrä.

Ylhäältä: jarrunestesäiliö, kahvasylinteri, jarrun asentokytkimen johdin, vanha kaasukahva ja nykyinen säädettävillä vaijerilähdöillä.

Yleistä
Vaikka pyörällä ajetaan vain noin 2000 - 2500km per vuosi niin sen käyttöajankohdat ovat kevät aikaiseen ja syksy myöhään. Molempiin vuodenaikoihin kuuluu kosteus ja lika: keväällä talven jäljiltä ja syksyllä säiden ja maanviljelyksen johdosta. Isännät, pellolta tullessaan, eivät puhdista puimureiden ja traktoreiden renkaita. Kuten monissa muissa maissa tehdään. Edellämainitusta johtuu että tämä pyörä ottaa vastaan kaikenlaista säätä ja olosuhdetta. Erikseen on varsinainen ajopyöräni ajosuoritteen aika. Ilmojen mukaan.

Aloitus jarrukahvasta
Kahvan akseli irti ja kahva irtoaa. Akselin alapäässä on lukituksena nk. peltimutteri. Jos sitä ei ole niin voi käyttää madallettua Nyloc-mutteria. Akseliruuvi kun voi löystyä jos ei ole vastamutteria. Kahvan ja kahvasylinterin männän väliin jää lyhyt pallopäinen tappi. Se voi pudota kumiosasta kun kahvan irrottaa. Niin nytkin. Kun kahva on irti niin irrotetut osat voi pestä. Käytin rättiä, harjaa ja Bräkleenia. Kahvan akselissa oli hieman kovettunutta likaa mutta pienellä odotuksella sekin suli pois. Kierteet puhtaaksi, sisäkierteet ja kaikki reiät myös. Puhtaat osat kevyellä voitelulla yleisöljyä osat paikoilleen ja sopivaan kireyteen. Se tuli kuntoon näin. Jarrunesteen määrän ja laadun tarkistin. Meni jatkoon.

Mikrokytkin on kumisuojan takana. Ovat silti kulutustavaraa. Sytyttää jarruvalon. Asennukset ovat omiani.

 

Mikrokytkimelle parempi vaihtoehto

Painekytkin joka asennetaan piiriin jossa se reagoi painemuutoksiin. Yleensä helppo asentaa paitsi että pitää jarrupiiri ilmata asennuksen jälkeen. On, toki, hinnakkaampi mutta toimintavarmuus erinomainen. Parissa muussa pyörässäni olen näin toiminut. Kuten tämä.

Kaasukahva
Kaksi vaijeria: vetävä ja "työntävä". Itse asiassa toinen vaijeri vetää silloin kun kaasukahvaa kiertää palautussuuntaan eli tyhjäkäyntiasentoa kohti. Tässä ratkaisussa ei ole erityistä palautinvaijeria vaan olen rakentanut systeemin niin että molemmat liikkeet pitää kädellä kääntää. Näin on helppoa ajaa matkanopeutta. Ranteeni on aikoinaan murtunut ja sitä särkee rasituksessa.

Kaksivaijerinen kaasukahva "siirsi" kahvakytkimet hieman kauemmaksi.

Kaasuvaijereista vielä
Kaikenkaikkiaan on neljä kaasuvaijeria. Kaksi tulee kaasukahvalta vasemman kaasuttimen luistin liikepyörälle. Se on noin 50 milliä halkaisijaltaan ja siinä on kaksi uraa joista toisesta urasta lähtevät vaijerit satulan alitse oikeanpuolimmaisen kaasuttimen vastaavaan yksikehäiseen pyörään. Näin on balanssinhallinta helppoa ja vaijerit eivät ihmeemmin rasitu. Vain liikekuormitusta on mutta ei vastakuormaa kuten olisi tavallisten kaasuttimien suhteen. Mekanismit suunnittelin ja valmistin itse alumiinistä ja ruostumattomasta teräksestä. Katsastan vielä alavaijeritkin kunhan viitsin. Pyörä on näiltä osin ajokunnossa jo. Mutta aina voi löytyä korjattavaa. Vaijerit ja nipat niihin ovat Storm-Motorilta ja osin Biltemasta. 

Kaasuvaijerit tulevat kahvalta vasemman puolen kaasuttimeen.

Kaasuttimista kysellään

Perinteiset ja tavaomaiset DellOrto-kaasuttimet, vasen- ja oikeakätiset. Säätökohteet erittäin hyvin näkyvissä. Koska alkuperäiset kaasuluistit ovat jousipalautteiset ja murtunut oikea ranteeni ei kestänyt pitää kaasukahvaa pitkään ajokierrosluvuilla niin muokkasin kaasuttimet mieleisekseni. Nyt kääntäminen vaatii hieman voimaa mutta kaasukahvan asennon ylläpitäminen ei. Kaasua siis joutuu kääntämään sekä lisää että vähentäen. Kevyesti. Vaijerikehät kaasuttimissa molemmin puolin ja palautusvivusto tuon nelikulmaisen osan sisällä. Lisäosat kaasuttimissa ovat alumiiniä tai ruostumatonta terästä sekä akselin ovat kuulalaakeroidut. Tässä alkupään koneistustyön tuloksia.

Seuraavat vaijerit jatkavat pyörän oikealle puolelle kiertäen rungon yläputkien alta.

 

Balanssivaijerit huoltoon

Vasemmalla on kaksirivinen vaijerikehä johon toiseen tulee kaasukahvalta kaksi vaijeria, viereinen ura hoitaa kahta vaijeria lisää jotka kulkevat takakautta oikean puolen kaasuttimen vastaavalle, yksiriviselle, vaijerikehälle. Pitänee tehdä, sadepäivän ratoksi, varaosavaijerit. Olisi ikävä reissun päällä joutua hinattavaksi tai noudettavaksi tien varresta muutaman euron hintaisen vaijerinpätkän puutteen vuoksi. Näitä, balanssivaijereiksi kutsumiani, vaijereita ei voi lyhentää kuten kahvalta vasempaan kaasuttimeen tulevia vaijereita voi. Ehkä teen niin  että laitan uudet vaijerit paikoilleen, säädän balanssit painemittareilla ja vanhat vaijerit saavat jäädä varavaijereiksi. Koskaan ei ole katkennut kahta vaijeri yhtäaikaa.

Kaasuvaijerit kiertävät oikealle vastaavalaiselle kehäpyörälle kuin vasemmalla.

 

Kaasuttimet

Vakio DellOrto pohjana. Siinä mainittu luistin palautusjousi. Sen ominaisuudet poistin valmistaen kuvissa näkyvät kaasuttimien lisärakenteet. (Nuo kömpelön näköiset itäsaksalaista modernismia noudattavat rakenteet.) Ei jousta, ei semistaattista kuormaa ranteelle. Kun kaasua on kääntänyt tietyyn asemaan se pysyy siinä hyvin pienellä voimalla. Ts. kaasu ei palauta kaasukahvasta irroitettaessa eikä kaasun kääntäminen suuntaan tai toiseen aiheuta kaasukäden ranteelle erityistä kuormitusta.

Kytkinvaijeri ja kahva
Kahvarungossa kaksi mekanismiä: ryyppyvipu asenKaasuttimettokuulineen ja kytkinkahva. Ovat samalla akselilla. Irrotin molemmat vivut. Kytkinvaijeri vaikutti toimivalta. Tein puhdistuksen ja voitelun. Jos on voimakasta kulumista niin kannattaa suorittaa kunnostusta tai vaijerin vaihto. Jos kytkinvaijerin löysää niin pitää katsoa että vaihdelaatikon takakannessa oleva kytkinvivun palautusjousi on tallella. Ryyppyvaijereita on kolme: yksi lähtee omasta vivustaan vasemmalta, haarautuu tankin alla kahdelle kaasuttimelle. Toistaiseksi en ryhtynyt kaivamaan tankkia irti. Ryyppyvaijeri ei ole erityisen tarpeellinen, ryypyttää voi ilman sitäkin.

Kytkinkahva ja ryyppyvipu ilman kumisuojaa.

Kumiosat alkavat jo alle viidenkymmenen vuoden käytön jälkeen hapertumaan. 

 

Muitakin kumiosia

Osa kumeista melko tarpeellisiä estämään vitaaleihin kohteisiin tunkevan kosteuden ja lian. Juurikin sähkölaitteet ja vaijerit. Molemmat voivat hapettua kosteassa ympäristössä.

Muovin ja kumin harmaantuminen

Vanhoissa vehkeissä sitä näkee. Osa on likaa mutta muoviosat voivat myös hapettua ja muuttaa väriään. Usein harmaaksi. Siihen on kauppiaalla muovivahoja tarjoilla joilla saa osat liki uuden näköisiksi. Toki vaivaa se vaatii: ensin pesu ja kuivaamisen jälkeen vaha. Tähän en ole sellaista vielä tehnyt. Myös kumiosille on vastaavalaisia aineita. Autopuolen "tuning"-liikkeistä niitä löytyy.

Kaasuvaijerin kunnostus
Kaasukahva irti, merkkiään Tommaselli, eikä ole pyörän alkuperäinen. Siitä lähtee kaksi vaijeria: toinen nostaa kaasuluisteja ja toinen laskee. Mekanismi on yksinkertainen vipujuttu. Kaasua lisäävän vaijerin yläpäässä oli vaijerissa pari katkennutta säiettä eli oli viime hetket ennen lopullista katkeamistaan. Johtuu metallin väsymisestä ja kulumisesta. Kuluminen on hioutumista mutta kahvan ympäri kiertyvä vaijeri joutuu taipumaan ja oikeamaan hyvin usein. Metalli väsyy. Erityisesti aktiivisessa taajama-ajossa. Vaijeri joko vaihdetaan tai sen voi korjata lyhentämällä. Suoritin jälkimmäisen. Huono osa vaijeria pois sivuleikkurilla ja saman pituinen pätkä kuoren lyhennystä. Nippa takaisin katkaisun jälkeen ja kaasukahva nippuun. Toki puhdistin ja voitelin liikkuvat osat. Nk. palautusvaijeri vaikutti kunnolliselta. Ennen seuraavaa kertaa vaihdan kaasuvaijerit keskenään. Saan siten pidemmän toimiajan vaijeriparille. Ovat siis itsensä varaosia.

Kaasuttimien synkronointi
Kerhollani sekä verstaallani on mittarit joilla voin kaasuttimet synkronoida. Riippuu säistä lähdenkö myös pesemään pyörääni. Se kun rapaantui taannoin sadesäällä. Ajomäärä on jäänyt kosteiden ja kylmien olojen vuoksi vähäksi: vasta vajaa 400 kilometriä.

Kytkinvaijerin tarkastus
Siinä ei ollut kulumista ihmeemmin ja sai jatkaa, voitelun jälkeen, toimessaan. Liikkui liukkaasti. Se ei ole ollut kauaa. Ehkä kuusi vuotta vasta. Jos vaijeri liikkuu kuoressaan kankeasti, nykii liikutettaessa tai pysähtelee kesken liikematkansa niin voi koittaa ohuella öljyllä voidella. Vaijeri voi likaantua sisältä, saada kolhun jossa vaippa vaurioituu tai yksinkertaisesti ruostuu sisältä. Jälkimmäinen tarkoittaa että voitelu on unohtunut. Pitäisi tutkia löytyisikö miltään vaijerivalmistajalta modernia teflonvaijerivaippaa tarvikkeena ja metritavarana.

Hydrauliikka ja liukas mekaniikka
Modernimmasta mallista voisi varaosana tilata nestetoimisen kytkinsysteemin ja jonkin nykymallin vaijerisetistä tekisi sopivan tähän tarpeeseen.

Ryyppyvaijeri
Vaijerille tein voitelun. Kuten mainitsin niin tankin alla on jaoitin ja vielä kaksi lyhyttä vaijeria. Ne jätin isomman huollon huomaan. Ryyppyvivun mekanismin purin, pesin ja laitoin osat takaisin. DellOrton ryyppy jää herkästi kantamaan eli vuotamaa polttoainetta moottoriin ja silloin polttoaine-ilmaseos ei ole oikein. Ennen ajokautta ryypyt kannattaa katsastaa että eivät haittaa vaijereiden tai ryyppyluistin lievänkään jumittamisen vuoksi.

Pari - kolme käyttökertaa
Kuorta ei aina tarvitse vaihtaa. Sisään vanhaan ja pestyyn vaippaan vain uusi vaijeri ja taas homma etenee. Itselläni on mukana vaijerikieppi ja nippasarja. Tietenkin pihdit, sivuleikkuri ja asiaan sopivia muita työaluja. Tulee paljon halvemmaksi ja helpommaksi kuin hinaus tai nouto.

Joskus jeesannut
Teitä kun ajelee niin kaikenlaista näkee. Pysäkillä tai vain tien laidassa seisoo motoristi pyöränsä vieressä. Ennen kuin matkapuhelin ei ollut yleinen niin muutamaa motoristiä olen jelpannut. Yleensä pikkuvaiva ja kohta jo matka jatkuu. Nykyään näkyy että pyörä on tien varressa ja sen kuljettaja puhuu puhelimessa. En pysähdy. Ei uskalla. Lisäksi on käynyt niin että, ilmeisesti, ikäni on aiheuttanut sanomista. Kuulin että olen liian vanha ymmärtämään miten nykypyörä toimii. Toivottelin hyvää päivänjatkoa ja kiihdyttelin menosuuntaan. Säätäköön moottorinohjauksensa itse ja katsokoon vikalogit.

Työaikaiset kuvat puuttuvat
Ei ollut kamera latauksessa. Otin jälkikäteen tehdyistä huoltokohteista kuvia. Purku- ja tilannekuvia ei siksi ole. 

 

Kamera on armoton

Huomaan että mustat, lievällä röpelömaalilla maalatut osat näyttävät valokuvissa vanhoille ja kuluneille. Siihen auttaa pesu tiski-/hammasharjametodilla ja sen jälkeen kyseiseen pintaan tarkoitettu vaha. Näyttää sen jälkeen nuoremmalta. Otanpa työn alle...

Takajarrun kunnostus

Kevään lähimatkailua: paikallinen puistokävely

 

Noin puolentoista kilometrin säteellä
Kyse on normaalista kevätkävelystä katsomaan paikallista historiallista koskea jossa väitetään olleen kolme viljamyllyä. Ainakin kahdesta on tositteet. Purtouskorkeus riittäisi kolmelle, jopa neljälle myllylle. Patoaminen on taika jolla pärjää hieman kuivenpanakin aikana. Otin muutaman kuvan lenkkini varrelta.

 /media/motomatti/0123-4567/DCIM/100CANON/Pärrinkoski_alajuoksu.JPG
/media/motomatti/0123-4567/DCIM/100CANON/Pärrinkoski_alapato2.JPG
/media/motomatti/0123-4567/DCIM/100CANON/Pärrinkoski_koirien_hautausmaa_monta_hautaa.JPG
/media/motomatti/0123-4567/DCIM/100CANON/Pärrinkoski_koirien_hautausmaa_sami.JPG
/media/motomatti/0123-4567/DCIM/100CANON/Pärrinkoski_koirien_hautausmaa_söpö.JPG
/media/motomatti/0123-4567/DCIM/100CANON/Pärrinkoski_rata_alikulku.JPG
/media/motomatti/0123-4567/DCIM/100CANON/Pärrinkoski_torppa.JPG
/media/motomatti/0123-4567/DCIM/100CANON/Pärrinkoski_vanha_metsä.JPG
/media/motomatti/0123-4567/DCIM/100CANON/Pärrinkoski_yläkoski.JPG

Ylläolevat kuvat Bloggerin mukaan ovat liian tilaavieviä. Fiksaan kun viitsin.

Lähde vasemmalla tien päästä.

 

Vanha sarkaoja lammen rannassa. Peltolammi ei enää ole nimensä veroinen.

 

Pellon tarve

Viljelyalaa on, aikanaan, lisätty laskemalla lammen vedenpinnan tasoa. Sitä varten on kaivettu syvempi laskuoja. Näin ovat rannat kuivaneet. Peltoa on syntynyt ja sarkaojia kaivettu ettei kosteus kiusaa.

 

Oma havainto

Vuosisatojen, tai tuhansien, vierittyä havaitsin että aika syvällä maan kerroksissa on turvekerros minkä vesivirta on kaivanut esiin. Päällä vedentuomaa silttiä ja maatunutta "metsänpohjaa".

Peltolammi kevätjäässä.

 

Lammiksi kutsutaan

Vesistöjen kokoluokituksen mukaan Peltolammi on pieni järvi ja näkeehän sen jo silmälläkin.

Järviä yleensäkin

Tampere on kahden ison järven välissä. Lisäksi on kymmeniä muita järviä. Osa asutuilla alueilla ja osa metsien siimeksissä.

Kesät talvet hiihtäjille.

 

Varsinaista puururataa ei ole enää

Nykyinen reitti on kivituhkaa, maantien levyistö ja varsin tasaista. Helppo siinä on hiihtää tyylillä millä vain. Kaupunki pitää ladut kunnossa. Kesällä, sentään, pääsee kävelemään. Toki muitakin reittejä on joissa ei himohiihtäjät suksi. Ei ainakaan suvella.

Ei vaikuttanut luistoon nyt. Oikealle Kemijärvelle, vasemmalle Helsinkiin.

Helppokulkuista. Havainto: lastenrattaita on työnnetty ja polkupyörällä ajettu.

 

Ledivalot

Kaupunki laittoi vanhat valot remonttiin niin tuli modernit ja pienikulutukselliset uudet valot. Ehkä joskus syksyllä voin tarvita lenkkeillessäni.

Sorsa nousussa. Olivat arkoja, en saanut muuta kuvaa.

Matkalla opasteita. Lukema lähimpään taloon. Ei kunkin taajaman keskustaan. Pienterroristi on iskenyt myös.

Silta lammen lounaiskulmassa. Keväisin ja syksyisin liukas.

Tuulenkaato viime vuodelta. Noin neljä metriä korkea.

 

Puron rannassa

Sääksjärvi laskee vetensä Peltolammiin ja seuraava vesistö onkin jo Pyhäjärvi. Puro kulkee putkessa pitkät matkat teollisuusalueiden ja vanhan lentokentän ali. 

Miksi näyttää rytöiseltä

Tarkoitus pitää puisto luonnontolaisena. Mutta kulkijoille vaaraksi olevat kohteet eliminoidaan mutta ei hävitetä. Siksi polkujen varsilla on lahoavia puita pötköllään varsin paljon. Sieni- ja hyönteistuhot ovat vanhassa metsässä tavallisia. Nyt on kirjanpainajan toukat nälkäisiä.

Peltolammin uimalan rantaa.

 

Suvemmalla

Lenkkeilyyn tulee uusi kiinnostuskohde: paljasta pintaa, pitkää säärtä ja muuta kaarta. Suurin osa rannan käyttäjistä ovat feminiinejä. Paljon myös varhaisteinejä jotka metelöivät kovasti. Rannalla on pukeutumistilat, vessat ja kioski. Oluet ja viinit ja tummat lasit pitää tuoda itse.  

Aivan lähellä

Löytyy Pirkkalan korkein kumpu eli Taaporinvuori. Suojelualuetta myös. Pari kertaa siellä retkeillyt. Vuoren kallioisella huipulla on nuotiopaikka jossa on mukava nauttia eväitä ja muita virvokkeita.

Poluilla pitää nostaa jalkaa.

Pitkospuut helpottavat kun on märkä maa.

Siltakin löytyy.

Oja on ihmistöinä kaivettu syvemmäksi kuin alkuperäinen, luontainen puro on ollut. Näin on saatu viljelysmaata paljon lisää. (Yllä ja alla.)

Kuvia pukkaa vielä lisää ja järjestys tarkentuu.